12/31/2011

Uusi Vuosi 2012

Nyt pitää jo kiiruusti tulla tänne kirjottamaa vuoden viimeisiä ajatuksia:) Jollain lailla tämä vuoden vaihtuminen herkistää mieltä,joskus nuorempana se oli vain hauskanpidon juhlaa.Nyt sitä tajuaa,että elämä on rajallista ja siihenkin aikaan kuuluun monenlaista iloa ja surua.
Loppuvusi kului ihan vauhdikkaasti perheessämme.Käväsimme miehen kanssa Amsterdamissa,taloomme vaihdettiin heti sen jälkeen ikkunat,sit juhlimme 40v synttäreitä ja muutamat lastenkin synttärit.....mut nämä oli ihania positiivisiä asioita:)))

Kiitollisin mielin jätän tämän vuoden,ja tulevaan vuoteen kuljen käsi Taivaan Isän kädessä:) Haluan toivottaa Sinulle Siunattua Uutta Vuotta 2012

11/18/2011

tyrmäys

Eilen oli kauan odottamani lääkäri nuorimmaisen kanssa.Tarkoitus oli hakea muutosta Lastenlinnan päätökseen evätä tyttäreltä puheterapia heikkotasoisuuden takia.Tai että hän ei ole kehittynyt niin paljon tutkivan puheterapeutin mielestä.Hoitava puheterapeutti ja muut tahot oli toista mieltä.

Luulin,että tämä on asia mikä hoidetaan nyt vaan pois päiväjärjestyksestä,kuten puoli vuotta aijemmin olen saanut ymmärtää.Eli kerätää "todisteita"jotka puoltavat puheterapian tarpeellisuuden puolesta.Toisin kävi....pääsin todistamaan,että yhteiskuunan kakkupaloja kun jaetaan,niin nyt oli meidän vuoro jäädä sitä ilman.Tämä tyrmäävä päätös siis perustuu juuri tähän syyhyn....tyttäremme hyötyisi todennäköisesti terapiasta,mutta joku hyötyy ehkä vielä enemmän.Eli meidän pitää luopua tästä henkilökohtaisesta hyvästä koko yhteiskunnan edun mukaisesti.
Ymmärrän nämä kaikki puolet,ja kiltisti nielin ajatuksen jopa aika rauhallisin mielin.Tiedän,että jos oisin lyönyt nyrkin pöytään ja korottanut ääntä,niin köydenveto oisi alkanut,ja olisin mahdollisesti voinut voittaakin sen.Se ei vain ole minun tapa toimia tässäkään asiassa.

Tänä aamuna kun heräsin,niin eilinen suht levollinenkin olo oli hävinnyt asian suhteen,ja mietin ,että olemmeko me kohdanneet nyt "epäoikeiudenmukaisuutta".Levoton olo saapunut.
Vein tyttären sitten esikouluun ja jäin hetkeksi vaihtamaan kuulumisia ryhmänerityisavustajan kanssa.Joka on meille hyvin tärkeä henkilö ollut koko päiväkotiajan,ja viettänyt paljon alkaa tyttäremme kanssa .
Nyt oli tullut päätös,että hän saa jatkaa koko lukuvuoden tässä ryhmässä,vaikka hänen sijaisuuden piti päättyä vuodenvaihteen jälkeen.Aloin itkeä! Tämä päätös/tieto oli minulle vieläkin tärkeempaa arjen kannalta....

Huomasin,että kyllä meistä pidetään sittenkin huolta:) Vaikka joku asia meiltä evättiin,niin saman tien tuli uutinen toisesta tärkeästä avusta arkemme sujuvuuden ja tyttäremme kehityksen kannalta......Elämä On:))

Näiden asioiden lisäksi yksi iso juttu tulevaisuuden kannalta tuli lyötyä lukkoon eilen:lapsemme lähtee syksyllä kehitysvammaisten kouluun.Ehkä vielä itken muutamankin kyyneleen tämän asian tiimoilta,mutta ratkasu tuntuu oikealta ja toisaalta helpottavaltakin (kaikessa kauheudessaan).

Oletteko muuten seuranneet tv1 :ltä perjantai iltasin k 21 Toisenlaiset frendit ? uusi tuttavuus minullekin,mutta suosittelen.Halaus jokaiselle teille <3

11/17/2011

Paljon lisää ihania kahvitteluhetkiä syksyn synkeyteen :)Tässä isänpäiväkahvit kiehumassa.....

syksymatalapaine....

Aikaa on taas hurahtanut täs kirjotusten välissä.Luulin,että pyhäinmistenpäivä kirvoittaa minut ajatuksenjuoksuun,mutta siinä kävikin niin,että koko kyseinen viikonloppu meni fyysiseti "äksönin" merkeissä.Hautausmaallekin kerkesin nuorimman kanssa (kun hän niin halusi sinne mennä) vasta maanantai viemään kynttilän.Mutta yllätys olikin suuri,kun luulin että hautuumaa on ihan pimeenä,mutta sielläpä tuikki vielä paljon kynttilöitä.

Olen huomannut,että tämä syksyn pimeys rupee kyllä nakertamaan omaa mielialaa,vaikka taistelen sitä vastaa.Kynttilät ja joulunodotus tuo kyllä kivaa vipinää,mutta silti sellanen alakulous meinaa saada vallan.Sitten yhtenä päivän alkoi aurinko paistamaan,ja huijasin itseäni miettimään (luulemaan) että ois kevät...ja hups,olo kummasti piristy.Sillon tajusin,että kyllä auringolla on käsittämätön voima!!!Sitä kevättä nyt sit odotellen.

Minulle konkreettinen lääke syysmatalaan on Ystävät! Ehkä pitäis joka viikolle sopia kiva tapaaminen jonkun tai joidenkin ystävien kanssa.Tapaamisia onkin nyt tupsahdellut mukavina piristyksinä.

Lieneekö iällä osuutta asiaan,kun uudelleen on aloitettu  tapaamisia ja yhteydenpitoja lapsuudenYstävien,ja vanhojen kolukavereiden kanssa.On ihana huomata,että aikaa on mennyt ja paljon on jokaisen elämässä tapahtunut,mutta ne lapsuudessa ja nuoruudessa solmitut ystävyyden kantaa edelleen:)Ja on ihana vanheta yhdessä.

Rohkaisen syksyn piristykseksi:ota yhteyttä johonkin vanhaan Ystävään,joka on ehkä elämäntilanteiden takia jäänyt taka-alalle.....NYT,on oikea aika:)))

11/04/2011

Tässä yksi monesta ihansta kuvasta,jonka veli on ottanut siskosta.
Jatkan viel samaa aihetta sivuten kuin illalla kirjotin.
Facebookissa ystäväni jakoi linkin ajankohtaisohjelmaan,missä uutisoitiin kuinka asukkaat (tai muutama asukas varmaan) olivat nousseet vastustamaan vammaisten muuttoa samalle alueelle.Vammaisten muutto alueelle toisi taxiauto liikennettä,talojen arvot laskisi,ja lapset pelkäisi....ja asuntojen ovet pitäis lukita! Kyl mua itketti tätä katsoessa.Siis oikeesti,onko tää totta.
Aijemmin oisin ajatellut asiaa ulkopuolisen silmin,ja tietysti pöyristynyt tästä asiasta.Nyt kun asia liipaa liiankin läheltä,niin tuntu että mun sydän murtuu.Voiko joku kieltäytyä mahdollisesti asumasta minun lapsen naapurissa joskus???
Tyttärestäni ei ulkonäöllisesti huomaa kehitysvammaa,mutta ajan kanssa enemmän vaan tulee piirteitä jotka paljastaa,että kaikki ei ehkä olekaan kunossa.Mutta se aitois ja sydämellisyys mitä hänestä huokuu,on aivan ihanaa.Sponttaanisti hän kertoo ihmisille joista pitää "olet niin sulonen ja söpö"...tai "mä tykkään susta".Ei hän ymmärrä että voisi "kieroilla" tai "ilkeillä".Sponttaani hän on myös negatiivisissä tunteissa ja se tuo haasteita kokoperheellemme.Mutta aitous mikä hänestä paistaa on jo nyt nähtävissä.....ja sellasia kuulemma kehitysvammaset on.

Taas kerran huomaan,että kirjottaminen helpottaa:))))nytkin olo huojentu....
Iloa ja valoa teidän perjantaihin ja tulevaan pyhäinmiestenpäivään.(ehkä tämä pyhä herättää minussa uusia ajatuksia...eli jatketaan tästä)

11/03/2011

Illan päätteeksi,taas

Nyt on aika taas palata vanhalle pohtivalle linjalle,noiden "hömpötysten" jälkeen:)
Alakulo on ollu vallalla viimepäivinä,lieneekö syy vuodenajan vai minkä.
Elämä erityislapsen kanssa on tuntunt todella raskaalta.Vanhemmat lapset ovat hoitaneet häntä muutamana iltana,ja se on ollut aivan ihana apu.
Tänään sitten näin youtubesta aivan uskomattomia videonpätkiä....vaikeasti kehitysvammaisen aikuisen lapsen isä vei lapsensa triatlonikisaan,siis osallistumaan siihen.Juostessa on kärryt,missä tämä poika kulki mukana.Uintiosuudessa,isä veti kumiseneessä poikaansa.Pyöräilessä,pyörän eteen oli rakennettu kärry jossa poika oli.
Toinen video taas kertoi Irakista adoptoidusta pojasta,jolla oli pahoja fyysisiä poikkeavuuksia....hän ja hänen veli oli hylätty ihan pienenä.Nyt tämä nuorimies osallistu kauniilla äänellä Xfactoriin jossain päin maailmaa....
Jotenkin näiden videoiden katsominen sai mun padot repeemään,ja itkeminen vapautti minut ahdistuksestani.TAAS kerran tajusin,että sellaset kuin ovat päiväni-sellaset on myös voimani <3

Hyvää Yötä teille Ystävät.Kuljetaan toistemme rinnalla.

10/30/2011

Muistoja

Olen huomannut,että minun on vaikeeta kiintyä tavaroihin.Helposti laitan kalusteet,astiat,koriste esineet  vaihtoon.(jopa häälahjat).Tätä miettiessäni tuli kuitenkin mieleen,että on minullakin jotain "maallista mammonaa" johon tunnen jonkinlaista kiintymystä.Sormus,se on muisto Rakkasta tädistäni.Sain sormuksen perintönä hänen kuoltuaan,se on tärkee minulle.Sitten on sormukset,jotka muistuttaa minua liitosta Rakkaan puolisoni kanssa.(sormukset eivät ole alkuperäiset,vaan valettu uusiksi vanhoista alkuperäisistä + muista).Sitten on nomination käsikorut,ne on täynnä muistoja ystävisä,paikoista,lapsistani,uskostani....


10/28/2011

Kevyttä kenkäasiaa:)

En ole koskaan omistanut mitenkään mainittavan paljon kenkiä,MUTTA siihenkin tuli muutos kun minusta  tuli "aikuinen nainen"  eli 40v.Sillon päätin,että nyt olen tarpeekisi vanha kenkäfiikiksi.Ja niin aloin ostamaan kenkiä,heh.Ja tässä nyt niistä osa.Sandaalit on kyllä Israelin tulijaisia äidiltäni.




10/25/2011

tilintekoa

Luin jokin päivä sitten artikkelin studio 55 sivuilta,mitä suomalaiset katuvat kun kuolema on oven takana.
Yllätyin,kun huomasin,että minä en katunut niistä kirjatuista asioista mitään.....en kadu muutenkaan mitään.

Olen aina kulkenut vahvasti omaa polkuani,ja tehnyt ehkä järkenvastaisiakin päätöksia kun sydän on sanonut toisin.Ehkä näistä suurimpia valintoja on ollut: salamarakastuminen ja avioituminen 9kk seurustelun jälkeen,6 lasta, 20v kotiäitinä..... Jokainen päätös on ollut arvelluttava,jos katsotaan tämän ajan henkeä.

Eihän avioliitto voi onnistua muutaman kuukauden tuntemisen perusteella?Taloudellisesti,henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin nimissä lapsi ei pitäisi tehdä kuin kaksi?Oma arvosus naisena,tuottavana työntekijänä,tasa-arvokysymysissä urakehityksessä kärsii kotiäitiyden myötä? ja kuinka joku voi olla riippuvainen miehestään niin taloudellisesti ja henkisestikin?Lapsista ei kasva sosiaalisi ja fiksuja,jos heitä ei hoidateta päiväkodissa?

Olen ikikiitollinen,että olen saanut elää juuri tälläistä elämää.Rakastua aina uudelleen ja uudelleen samaan mieheen.Haasteet,konfliktit,elämän kipupisteet,surut,kriisit,ovat lujemmin kiinnittäneet meitä toisiimme.

Kaksi kertaa elämässäni olen joutunut hiuskarvan päähän kuolemasta,toisella kerralla tajusin sen mahdollisuuden olevan edessäni.....eikä sillonkaan tullut mieleen,että jotain olisi pitänyt tehdän elämässä toisin.

Tää oli nyt tälläistä minunlaista pohdintaa,jota harrastan ......Elämä On

10/23/2011

messuilua

Ihan tuli sit tänään lähdettyä muoti+kauneus messuille.Ja olihan siel hiuksia ja terveyttäkin tarjolla.
Tarjonta oli kyl niin runsasta,että meinas ihan sotkeutua omiin jalkoihin,kun ei tienny minne päin mennä.

Se mikä selvis,niin rahaa sais upottaa kauneuteen niin paljon kun vaan sitä on:) Ja tarvettakin alkaa ilmaantua iän myötä,heh.Ois saanu hampaat valkoseksi ja korun niihin kimmeltämään.Kynnet/kädet edustuskuntoon.Ripset räpsymään.Hiukset kiharalle,ja tuuheutta tuplaten.Ja vaikka mitä...... kieltämättä kiva ajatus.Ja jotain kivaa naisellista piristystä sitä kaipaiskin itselleen.

Missä sitten tulee se raja vastaa?no,jokainen laitaa rajansa mihin haluaa ja sen ei niin tarvis toisille kuuluakkaan.Itselle raja on se,että ulkoinen ei koskaan saa mennä sisäisen edelle.....ehkä se ei olekaan kiinni siitä ulkoisesta,vaan sisäisen maailman tilasta.Ja jos oma sisin on balansissa,niin toisten ihamisten kauneuden arvostelu ei tule mieleenkään.Oisko niin?

Aamlla pääsen kokeilemaan uutta hiustyven kohottajaa,ja kenkiä......eli siitä on kiva alottaa uusi viikko:)))

Illan päätteeksi

Sain illalla kuulla parikin ikävää uutista.Tuntuu,että niitä on viimeaikoina tullut muutenkin aika tiuhaan tahtiin.Monella ystävällä ja tutulla on isoja murheita.Se miksi halusin tulla kirjottamaan tänne tälläistä puoliltaöin,on tämä:meillä on rukouksia kuuleva Jumala! Olen hommanut itselleni pienen vihkosen,mihin kirjaan ylös sydämelleni tulleita ihmisten rukouaiheita ja olen luvannut itselleni ja Jumalalle,että säännöllisesti rukoilen näiden asioiden puolesta.(Muistini on niin toivottoman huono,että siksi tarvitsen avuksi paperia ja kynää.) Raamattu puhuu paljon rukoilemisesta ja siitä,kuinka se on meidän tapa vaikuttaa asioihin.Haastan teidät kaikki rukoilemaan:))Kauniitä unia Sinulle <3

10/22/2011

salasana kateissa:)

Nyt on kyllä vanhuus iskenyt,vaikka ikinuori olenkin.En ole päässyt blogiini edes itse,kun salasana hävisi päästäni.Ja jos syvennän vielä unohdustani,niin en edes muistanut koko tämän paikan nimeä....siis voiko kukaan unohtaa enää paremmin,EI VOI.No,nyt pääsin jotenkin tyttäreni blogin kautta tänne ja jne,

Olen täällä haikeissa tunnelmissa,kun Rakas lapsuuden ystäväni lähti meiltä perheinee  kohti kotiaan.(Joka on muuten törkeen kaukana.)
Hauskaa,kun on ihmisiä,jotka vaan kuuluu "kalustukseen".Siis vaikka mitä tapahtuis,niin heidän paikkaa ei voi horjuttaa mikään eikä kukaan.On niin paljon yhteistä historiaa ja tietoa toisesta,että ei sellasta aarrearkkua kannatakkaan hukata.

7/03/2011

KESÄ

Kevät vaihtui kesään ,ja siinä sivussa tapahtui paljon hyvää ja muutakin,joka ei nyt niin mieltä ylennä.
Toukokuu meni juhliessa,oli 20v hääpäivä,40v synttärit,6v synttärit,valmistujaisjuhlat.....näin se elämä menee eteenpäin.Kumma,että lapset vanhenee ja avioliitto,mutta itse vain nuortuu;)

Sitten SE mikä muuttaa elämääni loppumatkan ajaksi.Tyttäremme oli tutkimusjaksolla sairaalassa,josta sitten dignoosiksi varmistui kehitysvamma.Se on jotain niin käsittämätöntä,ja tuntuu että onko tämä oikeesti elmää vai unta?mutta todettava on: Elämä On.Nyt se on sitten totta!!

Vaikka koittaisin väittää,että en ole odottanut lapsiltani mitään tai haaveillut mitään,niin se ei olekaan totta.Kyllä minä olen;että lähikoulussa minun lettipääni sitten juksentelee naapurin lasten kanssa.Ja siinä sivussa touhuaa omatoimisesti kaikkea mukavaaa.Sitten hän valmistuu haluamaansa ammattiin,löytää puolison,tuo minulle lapsenlapsia hoidettavaksi.......KAIKKI MENI HETKESSÄ RIKKI!"Haaveet kaatuu":(

Kaikki menee uusiksi.Ensimäinen kysymys on miksi?toinen on miksi?ja kolmaskin on miksi?
Sitten se aukee,siksi.Jo kohdussani lapseni elämä oli Jumalan tiedossa ja kämmenellä,koko hänen elämänsä on lahjaa.Kaikki turha on riisuttu,ja oleellinen on jäämässä jäljelle äidin sydämeen.Elämä.

4/13/2011

KEVÄT


Ihanaa,nyt on päästy heräämään talviunilta meidänkin perhe:) Naapurit varmaan ihmettelee,kun olemme viettäneet aikaa ulkona muutamana päivänä,enemmän kuin koko talvena yhteensä,heh.
Meri on hyvin kuvaava elementti joka asiaan:se jäätyy,sulaa,myrskyää,tyyntyy.....

Mitä vanhemaksi tulen,sitä enemmän vaan mietin tätä pohjolan kansan elämää,ja pitkää talvea ja sen merkitystä.Jokainen siirtyy neljänseinän sisälle omiin koloihin,ehkä masentumaankin sinne.Sit tulee kevät,ja naapurit näkee toisiaan piiiiiitkän hiljaiselon jälkeen,ja hymy on herkässä.Voi sitä ihanuutta,mitä aurinko ja lämpo saa aikaan:)Rakastan sitä tunnette.
Ihanaa kevättä Sinulle <3

3/05/2011

paineita

Mul on pienoisia paineita tän blogin suhteen...ois niin kiva olla aktiivisempi.Pitäiskö tehdä parnnusta? Noh,ei se varmaan kovin dramaattista ole,vaikka tämä kotirouva ei niin pääsekään jakamaan valon nopeudella vaihtuvia mielialojaan ja ajatuksiaan,heh.

Mun elämä pyörii niin täysin lasten ympärillä.Välillä on tullut mieleeni,että pitäiskö napanuoraa alottaa ja hiukan löysäämään (hei,en todellakaan puhunut viel katkomisesta mitään)? Välillä on nimittäin aivain liian tuskallista koittaa saada lapsista ja heidän elämästään "kivuttomia",tarkoitan varmaan sellasia äidinmieleisiä, nyssyköitä,ha ha ha haaaaa.Minut tuntien ei perillisitänikään voi tulla sellaisia.....
Äitinä sit on helpompi kärsiä omia juttuja kun lastensa.Ja pitkältihän nämä minun "kärsimykset" on sellaista etukäteen murehtimista.
Meil on hienoja lapsia,joista jokainen on oma persoonansa....täältä löytyy,rumpali,kitaristi,taiteilija,kodin hengetär,....mutta ei yhtää lukutoukkaa,heh.(pitäiskö tehdä viel yksi...ha ha ha haaaa).
Ääntä meistä lähtee kuin Serranon perheestä:)

Siinä nyt tän hetken ajatuksiani ,kun tänne eksyin niitä jakamaan.

Ihanaa lauantai iltaa Sinulle <3

2/09/2011

haaveita....

Mopomessut on käyty kiertämässä:) Meil on joitakin vuosia sitten ollut prätkä,mutta luovuttiin siitä kun lastenhoito tuotti sillon ongelmia,ja ajokilometrit jäis vähäisiksi sen takia.Itse en aja,mutta alotin harjottelun lasten mopolla,ha ha haaaa.Ja pieni haave ois,jos JOSKUS vielä ajaisin.....eihän sitä koskaan tiedä.
Hauska löytää tällä iällä itsestään sellasia juttuja,jotka on sydämen pohjalla pienenä kipinänä.
Miusta ei löydy "caravaanaria",ei luontoihmistä ....mut sit saankin kiksejä kun moottorit jyllää.
Mistä sinun sydän alkaa sykähdellä??Nelikymppisenä on kiva etsiä KIKSIEN aiheuttajia,se piristää;)



1/19/2011

Keskiviikkoa

Kameran puute ja rehellisemmin edelleen se taidon puute,tuo näitä taukoja mulle tänne.Sit taas noita hektisiä tunteenpurkauksia pääsee helposti purkamaan naamakirjaan,kun taas tänne kirjoittaessani haluaisin olla hiukan "fiksumpi" tai syvällisempi:) Heh,mut täällä sitä taas kirjotellaan.

Mulle tuli pienoinen pysähdys elämään,kun sunnuntaina mun selkä meni.Voi voi,kyl on ollut kurjaa pitää pakollista paussia punttisalista,just kun pääsin vauhtiin.Mut liikuntakipinä palaa,olen nimittäin punnertanut kotonakin...ja se on jo aikamoinen ihme meikälieselle,ha ha haaa.
Tää taas osottaa sen,että elämä tuo ja viel asioita,joihin meillä ei olekaan päätäntävaltaa.Selkäkipuni on niin pientä monen suuren asian rinnalla,jota monet meistä joutuu kohtaamaan.On kuitenkin turvallista tietää,että minun elämäni ei leiju jossain kohtalon armoilla joka ajautuu minne vaan kenenkään halitsematta sitä.Minun elämäni on jo äidin kohdussa ollut tidossa Jumalalle.Kaikki mitä minulle tässä polkua kulkiessani tapahtuu,on Taivaallisen Isän tiedossa ja Hän on kanssani joka ikinen päivä:))
On turvallista alottaa ja lopettaa päivää rukoilemalla Hänen siunausta ja johdatusta askeleilleni:)

Toivotan teille kaikille turvallista oloa Taivaan Isän kämmenellä,ja halauksia

1/06/2011

Ylös ja liikeelle

Siinä se on meidän vanha penkki,ikää en kyl osaa sanoa mutta mieheni vaari on tehnyt sen vuosikausia sitten.MUTTA nyt ei kuulkaa siinä enää istuskella illat pikät mutustelemassa suklaata:) on TAAS muutoksen aika (niinkuin monesti ennenkin,heh).
Ihmetystä kyllä tuottaa itsellenikin,että miten se herkuista kieltäytyminen voi olla niiiiiin vaikeeta.Ja miten se mieli voi muuttu äärilaidasta toiseen muutamassa minuutissa???Juuri hetkeä aijemmin olen voinut tehdä totisen päätöksen rajottaa herkkujen syömistä,ja seuraavassa käänteessä nään namia kaapissa ja ahmin niitä posket pullolla suun täyteen.Kyllä minulta puuttuu joku hillinnän solu kehotani.
Nyt kuitenkin takataskussa on kuntokeskuksen jäsenyys,eli panokset on koventuneet,ha haaaa.
Seuraava ihmetys on,että miten hekellinen mielihyvä voi voittaa pitempiaikasen mielihyvän??Eli ois kiva katsoa itseään sovituskopin peilistä ja ajatella,että ihan on ok....mut minäpä mietin että kylläpä tämä herkku maistuu hyvältä suussani minuutin...ja valitsen sen hetken huuman!!!
Nyt en todellakaan puhu laihuuden ihannoinista tai apsoluuttisesta herkuista kieltäytymistä,vaan aivan tavallisesta terveellisen elämäntavan puolesta.

Jään nyt oikeen itsekin jännityksellä seuraamaan,miten projektini etenee,kun tavote ois toukokuussa merkkipäivilläni olla tyytyväinen aikuisen naisen elämään ja kehoon;)

1/03/2011

Saimme jouluna lahjaksi lapsilta valokuvakirjan.Ja voi että,miten mieluinen se minulle oli:))Ensin tuli itku ja sitten nauru,kun sain sen käsiin.Siihen oli koottu kuvia perheestämme,eikä mukaan olleet päässet vain poseeraus kuvat,vaan mukaan mahtui mitä sukuhupaisempia ilmeitä ja asuja....ha ha haaaa
Loppuun oli vielä kuvattu kotootamme asioita ja kohteita,jotka ovat minun makuuni.Ja taiteilija poikamme käsiala on taattua tavaraa.Kiitos Rakkaat mussukat!!!!!

Uusi Vuosi 2011

Tässä ne nyt on,heh.Olen koko joulun ajan ja uuden vuoden ajan nauttinut valkoisesta,jes.Käsin niin paljon edellisten sohvien väristä,että suojapeittokaan sohvien päälle ei himmentänyt iloani:)))