Ylös ja liikeelle

Siinä se on meidän vanha penkki,ikää en kyl osaa sanoa mutta mieheni vaari on tehnyt sen vuosikausia sitten.MUTTA nyt ei kuulkaa siinä enää istuskella illat pikät mutustelemassa suklaata:) on TAAS muutoksen aika (niinkuin monesti ennenkin,heh).
Ihmetystä kyllä tuottaa itsellenikin,että miten se herkuista kieltäytyminen voi olla niiiiiin vaikeeta.Ja miten se mieli voi muuttu äärilaidasta toiseen muutamassa minuutissa???Juuri hetkeä aijemmin olen voinut tehdä totisen päätöksen rajottaa herkkujen syömistä,ja seuraavassa käänteessä nään namia kaapissa ja ahmin niitä posket pullolla suun täyteen.Kyllä minulta puuttuu joku hillinnän solu kehotani.
Nyt kuitenkin takataskussa on kuntokeskuksen jäsenyys,eli panokset on koventuneet,ha haaaa.
Seuraava ihmetys on,että miten hekellinen mielihyvä voi voittaa pitempiaikasen mielihyvän??Eli ois kiva katsoa itseään sovituskopin peilistä ja ajatella,että ihan on ok....mut minäpä mietin että kylläpä tämä herkku maistuu hyvältä suussani minuutin...ja valitsen sen hetken huuman!!!
Nyt en todellakaan puhu laihuuden ihannoinista tai apsoluuttisesta herkuista kieltäytymistä,vaan aivan tavallisesta terveellisen elämäntavan puolesta.

Jään nyt oikeen itsekin jännityksellä seuraamaan,miten projektini etenee,kun tavote ois toukokuussa merkkipäivilläni olla tyytyväinen aikuisen naisen elämään ja kehoon;)