lintu lensi pesästä

Tänään se sitten tapahtui,mitä olen kauan pelännyt....ensimmäinen lintu lensi pesästä!

Olen siirtänyt asian syvällistä käsittelyä aikana jolloin muutto alkoi varmistua.Innokas

nuoriherra on hoitanut muuttoon liittyvät asiat itse,ja pakkaaminen ja auton täyttäminenkin

sujuin ihan häneltä omatoimisesti:) Vältin suorastaan joutumasta kohtaamaan tätä asiaa....joka 

sinänsä kuulosta ehkä oudolta,mutta en oikeesti tiennyt miten kestän tämän ikävän ja luopumisen

tuskan.Eilen illalla tavaroiden ollessa valmiina muuttoautossa tätä päivää varten,kävin tyhjässä huoneessa!

Sillon se sitten purkautu:itkua sydämen pohjasta!!!!

Tajusin että aika mennyt palaja ei koskaan.Ajatuksissa näin pienen tarmoa ja innostusta olevan 

lapsemme pikkuisena.Isonpan hän on ollut meidän sosiaalinen lähteeemme,ystäviä ja toimintaa riittää

hänen ympärillä aina.Lahjakkuutta kaikilla taiteellisilla aloilla,sosiaalista taitoia käsitellä kehity-

vammaista pikkusiskoa,ja vaikka millasia hyviä ominaisuuksia täynnä oleva lapsi.

Vastapainona todella jääräpäinen ja menee läpi vaikka harmaan kiven (vaikka vähän tuliskin turpaan,heh).

Nyt on sitten kyyneleitä vuodateltu pitkin päivää.Toisaalla sydämessäni koen valtavaa riemua,että 

hän saa lähteä innolla kohti uusia haasteita ja koittamaa miten siivet kantaa.

Äsken kun pienimmäisen kanssa rukoilimme iltarukousta,niin siinä tajusin taas kerran mikä etuoikeus

rukoileminen on.Siinä minä saan äitinä jättää lapseni Taivaan Isän kämmenelle.Itse en nää enää voi olla 

samalla lailla läsnä hänen elämässä kun pikkusena,mutta Jumala on häntä lähellä:)

huh huh,olipa päivä.....

testi

siis kääk,tämä bolgger on muuttunut,enkä osaa enää edes käyttää tätä....."lapset,missä olette,äiti tarttee nyt apua!!!!"
Tässä nyt testaan,että osaanko edes laittaa tätä tekstiä näkyviin.Voi että,just kun jotain opin,niin sit taas tulee uusia virityksiä kehiin:( no,ehkä opin tän.

Aikaa on TAAS vieriny,ja en ole saanut aikaseksi kirjottaa tänne.
Ehkä alan avata sanallista arkkuani taas......
Uusia tuulia tässä onkin luvassa:ensimmäinen lintu lentää pesästään ensi viikolla! Ja jos olen rehellinen,niin enpä ole asiaa uskaltanut syvällisesti viel miettiä.Tai olenhan pohtinut tätä laajemmalti,mutta näin konkreettisesti kun asia on tässä ja nyt,niin.......apuaaaaaaa...

Toinen iso juttu,jota on joutunut pohtimaan enemmänkin on esikoisen kouluun lähtö syksyllä.
Tänään tein sellasen huomion,että asioidessani hänen kanssa lääkärissä tai muualla,niin sen jälkeen olen kuin tumman pilven verhoomana.Jotenkin vaan erityislapsen erityistarpeet erityisasioineen erityiskouluineen,saa minut lamaantumaan:(( Eli matka jatkuu tälläkin elämänalueella....

Lisäksi tämä kevät on ollut TODELLA haasteellinen kyseisen lapsen kanssa,askeleita on otettu taaksepäin ja meidän "sympioosi" on niin tiukka,että välillä tuntuu että se kuristaa minut,ja happi loppuu.
Jokin muutos elämään pitää tulla ja aika äkkiäkin.......niitä vastauksia tässä odotellessa:))

Nyt testaan,saanko tekstin näkyviin.....

hali hali