Keskiviikkoa

Kameran puute ja rehellisemmin edelleen se taidon puute,tuo näitä taukoja mulle tänne.Sit taas noita hektisiä tunteenpurkauksia pääsee helposti purkamaan naamakirjaan,kun taas tänne kirjoittaessani haluaisin olla hiukan "fiksumpi" tai syvällisempi:) Heh,mut täällä sitä taas kirjotellaan.

Mulle tuli pienoinen pysähdys elämään,kun sunnuntaina mun selkä meni.Voi voi,kyl on ollut kurjaa pitää pakollista paussia punttisalista,just kun pääsin vauhtiin.Mut liikuntakipinä palaa,olen nimittäin punnertanut kotonakin...ja se on jo aikamoinen ihme meikälieselle,ha ha haaa.
Tää taas osottaa sen,että elämä tuo ja viel asioita,joihin meillä ei olekaan päätäntävaltaa.Selkäkipuni on niin pientä monen suuren asian rinnalla,jota monet meistä joutuu kohtaamaan.On kuitenkin turvallista tietää,että minun elämäni ei leiju jossain kohtalon armoilla joka ajautuu minne vaan kenenkään halitsematta sitä.Minun elämäni on jo äidin kohdussa ollut tidossa Jumalalle.Kaikki mitä minulle tässä polkua kulkiessani tapahtuu,on Taivaallisen Isän tiedossa ja Hän on kanssani joka ikinen päivä:))
On turvallista alottaa ja lopettaa päivää rukoilemalla Hänen siunausta ja johdatusta askeleilleni:)

Toivotan teille kaikille turvallista oloa Taivaan Isän kämmenellä,ja halauksia

Ylös ja liikeelle

Siinä se on meidän vanha penkki,ikää en kyl osaa sanoa mutta mieheni vaari on tehnyt sen vuosikausia sitten.MUTTA nyt ei kuulkaa siinä enää istuskella illat pikät mutustelemassa suklaata:) on TAAS muutoksen aika (niinkuin monesti ennenkin,heh).
Ihmetystä kyllä tuottaa itsellenikin,että miten se herkuista kieltäytyminen voi olla niiiiiin vaikeeta.Ja miten se mieli voi muuttu äärilaidasta toiseen muutamassa minuutissa???Juuri hetkeä aijemmin olen voinut tehdä totisen päätöksen rajottaa herkkujen syömistä,ja seuraavassa käänteessä nään namia kaapissa ja ahmin niitä posket pullolla suun täyteen.Kyllä minulta puuttuu joku hillinnän solu kehotani.
Nyt kuitenkin takataskussa on kuntokeskuksen jäsenyys,eli panokset on koventuneet,ha haaaa.
Seuraava ihmetys on,että miten hekellinen mielihyvä voi voittaa pitempiaikasen mielihyvän??Eli ois kiva katsoa itseään sovituskopin peilistä ja ajatella,että ihan on ok....mut minäpä mietin että kylläpä tämä herkku maistuu hyvältä suussani minuutin...ja valitsen sen hetken huuman!!!
Nyt en todellakaan puhu laihuuden ihannoinista tai apsoluuttisesta herkuista kieltäytymistä,vaan aivan tavallisesta terveellisen elämäntavan puolesta.

Jään nyt oikeen itsekin jännityksellä seuraamaan,miten projektini etenee,kun tavote ois toukokuussa merkkipäivilläni olla tyytyväinen aikuisen naisen elämään ja kehoon;)

Saimme jouluna lahjaksi lapsilta valokuvakirjan.Ja voi että,miten mieluinen se minulle oli:))Ensin tuli itku ja sitten nauru,kun sain sen käsiin.Siihen oli koottu kuvia perheestämme,eikä mukaan olleet päässet vain poseeraus kuvat,vaan mukaan mahtui mitä sukuhupaisempia ilmeitä ja asuja....ha ha haaaa
Loppuun oli vielä kuvattu kotootamme asioita ja kohteita,jotka ovat minun makuuni.Ja taiteilija poikamme käsiala on taattua tavaraa.Kiitos Rakkaat mussukat!!!!!

Uusi Vuosi 2011

Tässä ne nyt on,heh.Olen koko joulun ajan ja uuden vuoden ajan nauttinut valkoisesta,jes.Käsin niin paljon edellisten sohvien väristä,että suojapeittokaan sohvien päälle ei himmentänyt iloani:)))