Keskiviikkoa

Kameran puute ja rehellisemmin edelleen se taidon puute,tuo näitä taukoja mulle tänne.Sit taas noita hektisiä tunteenpurkauksia pääsee helposti purkamaan naamakirjaan,kun taas tänne kirjoittaessani haluaisin olla hiukan "fiksumpi" tai syvällisempi:) Heh,mut täällä sitä taas kirjotellaan.

Mulle tuli pienoinen pysähdys elämään,kun sunnuntaina mun selkä meni.Voi voi,kyl on ollut kurjaa pitää pakollista paussia punttisalista,just kun pääsin vauhtiin.Mut liikuntakipinä palaa,olen nimittäin punnertanut kotonakin...ja se on jo aikamoinen ihme meikälieselle,ha ha haaa.
Tää taas osottaa sen,että elämä tuo ja viel asioita,joihin meillä ei olekaan päätäntävaltaa.Selkäkipuni on niin pientä monen suuren asian rinnalla,jota monet meistä joutuu kohtaamaan.On kuitenkin turvallista tietää,että minun elämäni ei leiju jossain kohtalon armoilla joka ajautuu minne vaan kenenkään halitsematta sitä.Minun elämäni on jo äidin kohdussa ollut tidossa Jumalalle.Kaikki mitä minulle tässä polkua kulkiessani tapahtuu,on Taivaallisen Isän tiedossa ja Hän on kanssani joka ikinen päivä:))
On turvallista alottaa ja lopettaa päivää rukoilemalla Hänen siunausta ja johdatusta askeleilleni:)

Toivotan teille kaikille turvallista oloa Taivaan Isän kämmenellä,ja halauksia