11/18/2011

tyrmäys

Eilen oli kauan odottamani lääkäri nuorimmaisen kanssa.Tarkoitus oli hakea muutosta Lastenlinnan päätökseen evätä tyttäreltä puheterapia heikkotasoisuuden takia.Tai että hän ei ole kehittynyt niin paljon tutkivan puheterapeutin mielestä.Hoitava puheterapeutti ja muut tahot oli toista mieltä.

Luulin,että tämä on asia mikä hoidetaan nyt vaan pois päiväjärjestyksestä,kuten puoli vuotta aijemmin olen saanut ymmärtää.Eli kerätää "todisteita"jotka puoltavat puheterapian tarpeellisuuden puolesta.Toisin kävi....pääsin todistamaan,että yhteiskuunan kakkupaloja kun jaetaan,niin nyt oli meidän vuoro jäädä sitä ilman.Tämä tyrmäävä päätös siis perustuu juuri tähän syyhyn....tyttäremme hyötyisi todennäköisesti terapiasta,mutta joku hyötyy ehkä vielä enemmän.Eli meidän pitää luopua tästä henkilökohtaisesta hyvästä koko yhteiskunnan edun mukaisesti.
Ymmärrän nämä kaikki puolet,ja kiltisti nielin ajatuksen jopa aika rauhallisin mielin.Tiedän,että jos oisin lyönyt nyrkin pöytään ja korottanut ääntä,niin köydenveto oisi alkanut,ja olisin mahdollisesti voinut voittaakin sen.Se ei vain ole minun tapa toimia tässäkään asiassa.

Tänä aamuna kun heräsin,niin eilinen suht levollinenkin olo oli hävinnyt asian suhteen,ja mietin ,että olemmeko me kohdanneet nyt "epäoikeiudenmukaisuutta".Levoton olo saapunut.
Vein tyttären sitten esikouluun ja jäin hetkeksi vaihtamaan kuulumisia ryhmänerityisavustajan kanssa.Joka on meille hyvin tärkeä henkilö ollut koko päiväkotiajan,ja viettänyt paljon alkaa tyttäremme kanssa .
Nyt oli tullut päätös,että hän saa jatkaa koko lukuvuoden tässä ryhmässä,vaikka hänen sijaisuuden piti päättyä vuodenvaihteen jälkeen.Aloin itkeä! Tämä päätös/tieto oli minulle vieläkin tärkeempaa arjen kannalta....

Huomasin,että kyllä meistä pidetään sittenkin huolta:) Vaikka joku asia meiltä evättiin,niin saman tien tuli uutinen toisesta tärkeästä avusta arkemme sujuvuuden ja tyttäremme kehityksen kannalta......Elämä On:))

Näiden asioiden lisäksi yksi iso juttu tulevaisuuden kannalta tuli lyötyä lukkoon eilen:lapsemme lähtee syksyllä kehitysvammaisten kouluun.Ehkä vielä itken muutamankin kyyneleen tämän asian tiimoilta,mutta ratkasu tuntuu oikealta ja toisaalta helpottavaltakin (kaikessa kauheudessaan).

Oletteko muuten seuranneet tv1 :ltä perjantai iltasin k 21 Toisenlaiset frendit ? uusi tuttavuus minullekin,mutta suosittelen.Halaus jokaiselle teille <3

11/17/2011

Paljon lisää ihania kahvitteluhetkiä syksyn synkeyteen :)Tässä isänpäiväkahvit kiehumassa.....

syksymatalapaine....

Aikaa on taas hurahtanut täs kirjotusten välissä.Luulin,että pyhäinmistenpäivä kirvoittaa minut ajatuksenjuoksuun,mutta siinä kävikin niin,että koko kyseinen viikonloppu meni fyysiseti "äksönin" merkeissä.Hautausmaallekin kerkesin nuorimman kanssa (kun hän niin halusi sinne mennä) vasta maanantai viemään kynttilän.Mutta yllätys olikin suuri,kun luulin että hautuumaa on ihan pimeenä,mutta sielläpä tuikki vielä paljon kynttilöitä.

Olen huomannut,että tämä syksyn pimeys rupee kyllä nakertamaan omaa mielialaa,vaikka taistelen sitä vastaa.Kynttilät ja joulunodotus tuo kyllä kivaa vipinää,mutta silti sellanen alakulous meinaa saada vallan.Sitten yhtenä päivän alkoi aurinko paistamaan,ja huijasin itseäni miettimään (luulemaan) että ois kevät...ja hups,olo kummasti piristy.Sillon tajusin,että kyllä auringolla on käsittämätön voima!!!Sitä kevättä nyt sit odotellen.

Minulle konkreettinen lääke syysmatalaan on Ystävät! Ehkä pitäis joka viikolle sopia kiva tapaaminen jonkun tai joidenkin ystävien kanssa.Tapaamisia onkin nyt tupsahdellut mukavina piristyksinä.

Lieneekö iällä osuutta asiaan,kun uudelleen on aloitettu  tapaamisia ja yhteydenpitoja lapsuudenYstävien,ja vanhojen kolukavereiden kanssa.On ihana huomata,että aikaa on mennyt ja paljon on jokaisen elämässä tapahtunut,mutta ne lapsuudessa ja nuoruudessa solmitut ystävyyden kantaa edelleen:)Ja on ihana vanheta yhdessä.

Rohkaisen syksyn piristykseksi:ota yhteyttä johonkin vanhaan Ystävään,joka on ehkä elämäntilanteiden takia jäänyt taka-alalle.....NYT,on oikea aika:)))

11/04/2011

Tässä yksi monesta ihansta kuvasta,jonka veli on ottanut siskosta.
Jatkan viel samaa aihetta sivuten kuin illalla kirjotin.
Facebookissa ystäväni jakoi linkin ajankohtaisohjelmaan,missä uutisoitiin kuinka asukkaat (tai muutama asukas varmaan) olivat nousseet vastustamaan vammaisten muuttoa samalle alueelle.Vammaisten muutto alueelle toisi taxiauto liikennettä,talojen arvot laskisi,ja lapset pelkäisi....ja asuntojen ovet pitäis lukita! Kyl mua itketti tätä katsoessa.Siis oikeesti,onko tää totta.
Aijemmin oisin ajatellut asiaa ulkopuolisen silmin,ja tietysti pöyristynyt tästä asiasta.Nyt kun asia liipaa liiankin läheltä,niin tuntu että mun sydän murtuu.Voiko joku kieltäytyä mahdollisesti asumasta minun lapsen naapurissa joskus???
Tyttärestäni ei ulkonäöllisesti huomaa kehitysvammaa,mutta ajan kanssa enemmän vaan tulee piirteitä jotka paljastaa,että kaikki ei ehkä olekaan kunossa.Mutta se aitois ja sydämellisyys mitä hänestä huokuu,on aivan ihanaa.Sponttaanisti hän kertoo ihmisille joista pitää "olet niin sulonen ja söpö"...tai "mä tykkään susta".Ei hän ymmärrä että voisi "kieroilla" tai "ilkeillä".Sponttaani hän on myös negatiivisissä tunteissa ja se tuo haasteita kokoperheellemme.Mutta aitous mikä hänestä paistaa on jo nyt nähtävissä.....ja sellasia kuulemma kehitysvammaset on.

Taas kerran huomaan,että kirjottaminen helpottaa:))))nytkin olo huojentu....
Iloa ja valoa teidän perjantaihin ja tulevaan pyhäinmiestenpäivään.(ehkä tämä pyhä herättää minussa uusia ajatuksia...eli jatketaan tästä)

11/03/2011

Illan päätteeksi,taas

Nyt on aika taas palata vanhalle pohtivalle linjalle,noiden "hömpötysten" jälkeen:)
Alakulo on ollu vallalla viimepäivinä,lieneekö syy vuodenajan vai minkä.
Elämä erityislapsen kanssa on tuntunt todella raskaalta.Vanhemmat lapset ovat hoitaneet häntä muutamana iltana,ja se on ollut aivan ihana apu.
Tänään sitten näin youtubesta aivan uskomattomia videonpätkiä....vaikeasti kehitysvammaisen aikuisen lapsen isä vei lapsensa triatlonikisaan,siis osallistumaan siihen.Juostessa on kärryt,missä tämä poika kulki mukana.Uintiosuudessa,isä veti kumiseneessä poikaansa.Pyöräilessä,pyörän eteen oli rakennettu kärry jossa poika oli.
Toinen video taas kertoi Irakista adoptoidusta pojasta,jolla oli pahoja fyysisiä poikkeavuuksia....hän ja hänen veli oli hylätty ihan pienenä.Nyt tämä nuorimies osallistu kauniilla äänellä Xfactoriin jossain päin maailmaa....
Jotenkin näiden videoiden katsominen sai mun padot repeemään,ja itkeminen vapautti minut ahdistuksestani.TAAS kerran tajusin,että sellaset kuin ovat päiväni-sellaset on myös voimani <3

Hyvää Yötä teille Ystävät.Kuljetaan toistemme rinnalla.