step by step

Jatkan viel samaa aihetta sivuten kuin illalla kirjotin.
Facebookissa ystäväni jakoi linkin ajankohtaisohjelmaan,missä uutisoitiin kuinka asukkaat (tai muutama asukas varmaan) olivat nousseet vastustamaan vammaisten muuttoa samalle alueelle.Vammaisten muutto alueelle toisi taxiauto liikennettä,talojen arvot laskisi,ja lapset pelkäisi....ja asuntojen ovet pitäis lukita! Kyl mua itketti tätä katsoessa.Siis oikeesti,onko tää totta.
Aijemmin oisin ajatellut asiaa ulkopuolisen silmin,ja tietysti pöyristynyt tästä asiasta.Nyt kun asia liipaa liiankin läheltä,niin tuntu että mun sydän murtuu.Voiko joku kieltäytyä mahdollisesti asumasta minun lapsen naapurissa joskus???
Tyttärestäni ei ulkonäöllisesti huomaa kehitysvammaa,mutta ajan kanssa enemmän vaan tulee piirteitä jotka paljastaa,että kaikki ei ehkä olekaan kunossa.Mutta se aitois ja sydämellisyys mitä hänestä huokuu,on aivan ihanaa.Sponttaanisti hän kertoo ihmisille joista pitää "olet niin sulonen ja söpö"...tai "mä tykkään susta".Ei hän ymmärrä että voisi "kieroilla" tai "ilkeillä".Sponttaani hän on myös negatiivisissä tunteissa ja se tuo haasteita kokoperheellemme.Mutta aitous mikä hänestä paistaa on jo nyt nähtävissä.....ja sellasia kuulemma kehitysvammaset on.

Taas kerran huomaan,että kirjottaminen helpottaa:))))nytkin olo huojentu....
Iloa ja valoa teidän perjantaihin ja tulevaan pyhäinmiestenpäivään.(ehkä tämä pyhä herättää minussa uusia ajatuksia...eli jatketaan tästä)