Nyt on aika taas palata vanhalle pohtivalle linjalle,noiden "hömpötysten" jälkeen:)
Alakulo on ollu vallalla viimepäivinä,lieneekö syy vuodenajan vai minkä.
Elämä erityislapsen kanssa on tuntunt todella raskaalta.Vanhemmat lapset ovat hoitaneet häntä muutamana iltana,ja se on ollut aivan ihana apu.
Tänään sitten näin youtubesta aivan uskomattomia videonpätkiä....vaikeasti kehitysvammaisen aikuisen lapsen isä vei lapsensa triatlonikisaan,siis osallistumaan siihen.Juostessa on kärryt,missä tämä poika kulki mukana.Uintiosuudessa,isä veti kumiseneessä poikaansa.Pyöräilessä,pyörän eteen oli rakennettu kärry jossa poika oli.
Toinen video taas kertoi Irakista adoptoidusta pojasta,jolla oli pahoja fyysisiä poikkeavuuksia....hän ja hänen veli oli hylätty ihan pienenä.Nyt tämä nuorimies osallistu kauniilla äänellä Xfactoriin jossain päin maailmaa....
Jotenkin näiden videoiden katsominen sai mun padot repeemään,ja itkeminen vapautti minut ahdistuksestani.TAAS kerran tajusin,että sellaset kuin ovat päiväni-sellaset on myös voimani <3
Hyvää Yötä teille Ystävät.Kuljetaan toistemme rinnalla.
Jostain kulkien saavuin blogiisi ensi kertaa. Nyt olen viipynyt kirjoitustesi äärellä ja kyynel pyrkii ottamaan itselleen paikkaa silmänurkista. Sanat jotenkin hävisivät ja seisahduin. PAla takertuu kurkkuun. Täällä oli niin iso elämänkirjo. VAhvaa ja haurasta. Koskettavaa. Suru ilon eteisenä. Lämpimin ajatukseni luoksesi ja valonsäikeitä marraskuun harmauteen. Kohta saamme viettää ilon ja valon suurta juhlaa!
VastaaPoistaOlisin jäänyt lukijaksi blogiisi, mutten löytänyt siihen keinoa. Tepastelen uudelleen käymään...
Levollista pyhäinpäivän viikonloppua! -♥-
Voi että...elämä on joskus niin yllättävä ja julmakin. Asioita on välillä vaikea hyväksyä ja käsittääkin. Ihminen on kuitenkin onneksi sopeutuvainen, että jostain ne voimavarat kuitenkin elämään löytyy, vaikka välillä tuntuukin kuinka toivottomalta tahansa. Pitäisi vaan aina osata jostain sopukasta kaivaa ne myönteiset puolet asiasta, sillä aina niitäkin löytyy, vaikka vaikeina aikoina sekin on kyllä vaikeaa. Olen monesti ajatellut teidän perhettä ja teidän pikkuista ja haluan sydämestäni toivottaa jaksamista ja kestämistä vaikeuksista huolimatta!!! Terveiset maalta! -SR-
VastaaPoistatinttarus:voi kiitos komentistasi,se lämmitti:) Olen ihan sanaton,että joku "tuntematonkin" lukee mun juttuja,heh,vaikka se taitaa olla blogejen tarkoituskin...mut kun minä olen ollut aika hissukseni koko bolgistani.Vain muutama tuttu tietää.En osaa sanoa,miten lukijaksi tänne pääsee,ha ha haaa....eli siitäkin varmaan huomaat,että olen aika tunari tälläsetn koneiden kanssa.(Lapset tai siis meidän nuoriso minua aina tääl auttelee.) Menempä tsekkaamaan sinunkin blogia,kiva:)) Oikein hyvää pyhäinpäivää sinullekin <3
VastaaPoistaSP:Kiitos kauniista toivotuksista.Kyllä elämä meitä kantaa,kukaan ei voi tietää millasia polkuja kuljetaan.Haluan ottaa tämän polun johdatuksena,en sattumana...eli tarkotus on matkassa,kun tätä kuljen:) Teidänkin perheelle paljon lämpimiä terkkuja ja hyvää pyhäinpäivää <3
VastaaPoista