Mul on pienoisia paineita tän blogin suhteen...ois niin kiva olla aktiivisempi.Pitäiskö tehdä parnnusta? Noh,ei se varmaan kovin dramaattista ole,vaikka tämä kotirouva ei niin pääsekään jakamaan valon nopeudella vaihtuvia mielialojaan ja ajatuksiaan,heh.
Mun elämä pyörii niin täysin lasten ympärillä.Välillä on tullut mieleeni,että pitäiskö napanuoraa alottaa ja hiukan löysäämään (hei,en todellakaan puhunut viel katkomisesta mitään)? Välillä on nimittäin aivain liian tuskallista koittaa saada lapsista ja heidän elämästään "kivuttomia",tarkoitan varmaan sellasia äidinmieleisiä, nyssyköitä,ha ha ha haaaaa.Minut tuntien ei perillisitänikään voi tulla sellaisia.....
Äitinä sit on helpompi kärsiä omia juttuja kun lastensa.Ja pitkältihän nämä minun "kärsimykset" on sellaista etukäteen murehtimista.
Meil on hienoja lapsia,joista jokainen on oma persoonansa....täältä löytyy,rumpali,kitaristi,taiteilija,kodin hengetär,....mutta ei yhtää lukutoukkaa,heh.(pitäiskö tehdä viel yksi...ha ha ha haaaa).
Ääntä meistä lähtee kuin Serranon perheestä:)
Siinä nyt tän hetken ajatuksiani ,kun tänne eksyin niitä jakamaan.
Ihanaa lauantai iltaa Sinulle <3
Voi, miten mennäänkin samoissa mietteissä ja tunnelmissa...äitinä olo on toisinaan rankkaa ja miltei ahdistavaa! Kaikkensa antaneena sitä joutuu monenlaisten juttujen ja tuntemusten kanssa tekemisiin. Napanuoraa on vain pakko venyttää tahtoi tai ei. Mutta toisaalta on se niin iso rikkaus, että sitä ei voi sanoinkuvata! Rakkaus omiin lapsiin on niin valtavaa, että sen ymmärtää vain ja ainoastaan, ehkä toinen äiti.
VastaaPoistaOlen itsekkin ylpeä ja niin onnellinen omista lapsistani; omanlaisia persoonia jokainen.
Ja jos te olette kuin Serranon perhe niin melkoinen herrasväki on tämä meidänkin sakki!!!
Ihanaa, että oli päässyt jakamaan ajatuksiasi...
ps. The Gorgeous Blogger- postausta odottaen...
Viikonloppu meni mökillä ja lasten seurassa tietenkin. On hienoa, että voi olla lapsistaan "ylpeitä" ja se, että löytyy erilaisia persoonia on suuri rikkaus. Meillä vain kaksi, mutta hekin hyvin erilaisia. Olen molemmista hyvin onnellinen, samoin kuin miehestänikin. Perheenä on hyvä olla ja toimia yhdessä. Kaikille ei sitäkään onnea ole suotu, joten onnellisena siitä rikkaudesta saa olla. Mukavaa laskiaista teidän koko hienolle perheelle ja ISO HALI :) SR
VastaaPoistaKiitos komenteista teille:)) Se sama rakkauden tunne mitä koemme lapsiamme kohtaa,on juuri se "ahdistuskin".Ei mitään muuta äiti voi kokea rankenpana,kun tuska tai hätä omista lapsistaan.Ja olen kuullut että tämä ei lopu,vaan laajenee lapsenlapsiin....ha ha haaaaaa.
VastaaPoistaMilla:kääk,miten se postaus juttu menee...ehkä kysyn neuvoa nuorisoltamme.Hali teille molemille,ja liukasta laskiaista:))
HuHuu!!!
VastaaPoistaHU-HUU JA KUK-KUU!
VastaaPoistaHei...missä oot?
VastaaPoista