Kevät vaihtui kesään ,ja siinä sivussa tapahtui paljon hyvää ja muutakin,joka ei nyt niin mieltä ylennä.
Toukokuu meni juhliessa,oli 20v hääpäivä,40v synttärit,6v synttärit,valmistujaisjuhlat.....näin se elämä menee eteenpäin.Kumma,että lapset vanhenee ja avioliitto,mutta itse vain nuortuu;)
Sitten SE mikä muuttaa elämääni loppumatkan ajaksi.Tyttäremme oli tutkimusjaksolla sairaalassa,josta sitten dignoosiksi varmistui kehitysvamma.Se on jotain niin käsittämätöntä,ja tuntuu että onko tämä oikeesti elmää vai unta?mutta todettava on: Elämä On.Nyt se on sitten totta!!
Vaikka koittaisin väittää,että en ole odottanut lapsiltani mitään tai haaveillut mitään,niin se ei olekaan totta.Kyllä minä olen;että lähikoulussa minun lettipääni sitten juksentelee naapurin lasten kanssa.Ja siinä sivussa touhuaa omatoimisesti kaikkea mukavaaa.Sitten hän valmistuu haluamaansa ammattiin,löytää puolison,tuo minulle lapsenlapsia hoidettavaksi.......KAIKKI MENI HETKESSÄ RIKKI!"Haaveet kaatuu":(
Kaikki menee uusiksi.Ensimäinen kysymys on miksi?toinen on miksi?ja kolmaskin on miksi?
Sitten se aukee,siksi.Jo kohdussani lapseni elämä oli Jumalan tiedossa ja kämmenellä,koko hänen elämänsä on lahjaa.Kaikki turha on riisuttu,ja oleellinen on jäämässä jäljelle äidin sydämeen.Elämä.
Voi Camilla, sanoja on nyt vaikea pukea tähän pieneen laatikkoon...olisi helpompaa olla läsnä, lähellä, ottaa
VastaaPoistakiinni olkapäästä ja rutistaa ihan hiiren hiljaa.
Voimia sinulle ja perheellesi.
mä en taida enää osata edes käyttää tätä,kun nyt vasta näin noi komentit.Kiitos niistä.Minä saan voimaa,kun tiedän että on ihmisiä jotka haluu rutistaa ja olla läsnä.
VastaaPoistaSamaa toivotan täältä maalta, jaksamista, jaksamista ja jaksamista! Sitä se elämä tosiaan on ylä- ja alamäkineen. Voimia ja iso hali myös täältä teille koko perheelle!!! Onnea elämään myös pienelle "lettipäälle"! SR
VastaaPoista