Minulla on pitkin matkaa ollut isoja (mukavia) muutoksia tasaiseen tahtiin koko aikuisiän.Nyt on kuitenkin kulunut jo 7vuotta,kun muutokset ovat olleet "negatiivisiä",eli asioita mitkä vain ottaa eikä anna.Todella haastava juniorimme ja sittemmin tietoon tullut kehitysvammaisuus,on imenyt imenyt ja imenyt minut rusinaksi.
Nyt on kuitenkin sellanen jyskyttävä tunne,joka vaan yltyy,että jotain MUUTOSTA on tapahduttava...sellasita positiivista,joka saa koko kehon sykkimään ja syttymään.
Tässä onkin se mutta,olen kuin tiukkojen seinien ympäröimänä joita en itse voi muuttaa tai siirtää!!!Eli tähän tarvitaan IHME:))
On ollut helpottavaa tajuta tämä kokonaisuus itse,ja huomata että en ehkä olekaan niin "erikoisen vaikee",vaan olosuhteet ovat luoneet tämän tilanteen.
Olen ottanut jo askeleen ajatusentasolla,sehän on jo alku?
Siunattua päivää sinulle:)
Tosiaankin, olet ottanut jo askeleen
VastaaPoistaeteenpäin ja nyt jää nähtäväksi minkä
se tuo tullessaan...minua alkoi jo
jännittää puolestasi ;) Muutokset tuo
"monesti hyviäkin tuulia tullessaan"; oli
ne sitten suuria tai pieniä. Tosin aina
ne eivät ole positiivisia niinkuin teillä
tuo nuorimmaisestanne tietoon tullut uutinen
on varmasti ollut. Voin kuvitella äitinä
niitä värikkäitä tunneskaaloja jota olet
joutunut läpikäymään!!! -Voimahali-
Elämä tuo tullessaan kovin haasteellisiakin
asioita ja uutisia, jopa sellaisia jotka
pysäyttävät, pelottavat tai ahdistavat...
mutta ilman niitä emme ehkä olisi sellaisia
kuin tällä hetkellä olemme, haavoittuvaisia
ja avoimia...en tiedä onko se hyvä vaiko huono
asia mutta näillä mennään, eikö?! Itsensä
kanssa kun on oltava sinut!