3/13/2012

aamun ajatuksia

Nyt on sallanen tunne,että joku kohta aivoissa,sydämessä tai jossain räjähtää,jos paineita ei saa purettua tavalla tai toisella.Eilen kokeilin "musiikkiterapiaaa",eli talo oli tyhjänä ja sain laittaa musiikin soimaan täysille.Kyllä se hetkeksi helpotti.Aamulla taas mietin että puran paineet facebookkiin,mutta ehkä pienoinen epävarmuus esti sen.Minulla on nimittäin tunne,että osa ihmisitä ihmettelee avoimuuttani siellä,osa varmaan on hyvin kiinnostunut (juoruilu mielessä) asioista....eli nyt täytyy myöntää,että en ollut tarpeeksi rohkea:(

Tällä hetkellä on paljon vaikeita elämäntilanteita TAAS ystävilläni.Jotenkin haluisin auttaa enemmän ja ottaa kaikki taakat itselleni,jotta toisten ei tarvis kärsiä.Huomaan vaan,että ei se olekaan niin heloopa kun on omatkin asiat  kannettavana.

On äärimmäisen vaikeeta olla äiti tässä vaiheessa kun napanuora alkaa totaalisesti katkeemaan lapsista irti.
Olen koko elämämäni antanut lapsilleni,ollut kotiäitinä.Tämä on ollut minun valintani,hyvine ja huonoine puolineen.
Lasten ollessa pieniä oli monenlaisia haasteita,mutta jollain lailla kaikki oli minun hallintavallassani.Pystyin vaikuttamaan asioiden kulkuun ja tehdä ratkasuja,jotka koin olevan oikeita.Lasten tultua täysi ikäisiksi,tilanne muuttuu "dramaattisesti":he tekevät ratkasuja,joihin minulla ei ole valtaa.Ja näin sen kuuluu ollakin,ymmärrän sen täysin.MUTTA,kun itsestä tuntuu,että ratkasut ei ehkä johdekkaan välttämättä lapsen kannalta parhaaseen tulokseen.........
Se että lapsi valitsee kivisemmän tien,sattuu niiiiiin äidin sydämeen:( Kyllä kyllä,ymmärrän että näinhän tämä elämä meneekin,on mennyt meidän kaikkien kohdella:kantapään kautta oppimalla.

Kun näitä pohdin pää sauhuten,niin jäljelle jää TAAS vain ,että minulla on turva Jumalassa.En voi kulkea lasteni vierellä konkreettisesti enää,mutta Taivaan Isä voi:) Meillä on rukous,ja kuten Sana sanoo:rukous voi paljon.Tähän minä turvaan.Ja toivon,että sinäkin turvaat....jätä lapsesi Jumalan turvallisiin käsiin,Hän tietää ja tuntee kaiken,lapsestasikin.

4 kommenttia:

  1. Hei, täällä yksi samanmoinen äiti suurine tunteineen...
    opettelee päästämään irti ja luottamaan! Ei helppo tehtävä...ehkäpä vaikein kohta äitiydessä. Kun lapset
    olivat pieniä niin kaikki oli kuitenkin sinun hallinnassasi ja nyt täysi-ikäisyyden kynnyksellä lapset ovat edelleen tietenkin lapsia! Minä olen rypenyt tässä äitiyden tuomassa uudessa kuopassa pohjamutia myöten...-miestäni asia lähinnä hymyilyttää- aarrgghh! Suosittelen sinulle kirjaa:
    Tyhjenevä pesä- täysi sydän...vaikkei se tilannetta
    muuksi muutakkaan niin se tuo "valoa" siihen!!!
    Varmasti ystäviäsi auttaa jo tieto, että olet olemassa...vaikket itse usko olevasi suureksi avuksi.
    Ja aivan niinkuin sanoit; rukoilemalla autamme
    niin ystäviä kuin näitä nuoriakin, sillä siihen voimme
    hyvillä mielin turvata! Meidän ei tarvitse yksin
    kantaa kaikkea...kun voimme sen jakaa Jumalan kanssa.

    VastaaPoista
  2. Voi Ihana Milla,mua niiin lohduttaa kun on kohtalotovereita jotka minua ymmärtää:)))siis oikeesti,kiitos!! Koska minäkin "ryven" tässä,kuten sinä sanoit itsestäsikin.Tää on kasvun paikka,ja yleensä kasvu on tervettä ja vie kohti uutta.....Ihana kun olet Milla olemassa,hali hali <3 ps.koitan saada ton kirjan käsiini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämmöllä sinulle tuota kirjaa...
      en päässyt alkua pidemmälle kun itkin jo
      niiiin vuolaasti! Se kirja on, ehkä juuri
      meidänlaisille tehty ;) Halein Milla

      Poista
  3. Kirjotin nyt kirjan nimen oikeen ylös,ja koitan päästä tänään kirjastoon käymään.......hali hali

    VastaaPoista