aamun ajatuksia

Nyt on sallanen tunne,että joku kohta aivoissa,sydämessä tai jossain räjähtää,jos paineita ei saa purettua tavalla tai toisella.Eilen kokeilin "musiikkiterapiaaa",eli talo oli tyhjänä ja sain laittaa musiikin soimaan täysille.Kyllä se hetkeksi helpotti.Aamulla taas mietin että puran paineet facebookkiin,mutta ehkä pienoinen epävarmuus esti sen.Minulla on nimittäin tunne,että osa ihmisitä ihmettelee avoimuuttani siellä,osa varmaan on hyvin kiinnostunut (juoruilu mielessä) asioista....eli nyt täytyy myöntää,että en ollut tarpeeksi rohkea:(

Tällä hetkellä on paljon vaikeita elämäntilanteita TAAS ystävilläni.Jotenkin haluisin auttaa enemmän ja ottaa kaikki taakat itselleni,jotta toisten ei tarvis kärsiä.Huomaan vaan,että ei se olekaan niin heloopa kun on omatkin asiat  kannettavana.

On äärimmäisen vaikeeta olla äiti tässä vaiheessa kun napanuora alkaa totaalisesti katkeemaan lapsista irti.
Olen koko elämämäni antanut lapsilleni,ollut kotiäitinä.Tämä on ollut minun valintani,hyvine ja huonoine puolineen.
Lasten ollessa pieniä oli monenlaisia haasteita,mutta jollain lailla kaikki oli minun hallintavallassani.Pystyin vaikuttamaan asioiden kulkuun ja tehdä ratkasuja,jotka koin olevan oikeita.Lasten tultua täysi ikäisiksi,tilanne muuttuu "dramaattisesti":he tekevät ratkasuja,joihin minulla ei ole valtaa.Ja näin sen kuuluu ollakin,ymmärrän sen täysin.MUTTA,kun itsestä tuntuu,että ratkasut ei ehkä johdekkaan välttämättä lapsen kannalta parhaaseen tulokseen.........
Se että lapsi valitsee kivisemmän tien,sattuu niiiiiin äidin sydämeen:( Kyllä kyllä,ymmärrän että näinhän tämä elämä meneekin,on mennyt meidän kaikkien kohdella:kantapään kautta oppimalla.

Kun näitä pohdin pää sauhuten,niin jäljelle jää TAAS vain ,että minulla on turva Jumalassa.En voi kulkea lasteni vierellä konkreettisesti enää,mutta Taivaan Isä voi:) Meillä on rukous,ja kuten Sana sanoo:rukous voi paljon.Tähän minä turvaan.Ja toivon,että sinäkin turvaat....jätä lapsesi Jumalan turvallisiin käsiin,Hän tietää ja tuntee kaiken,lapsestasikin.