3/19/2012

maanantaita

Asiat tapaavat jälkeenpäin katsottuna istuvan hyvin päällekäin,kuten nämä uudet säilytyslaatikkonikin.

Tänään nuorimmainen lähti tutustumaan kouluun! Ennen sitä ehdittiin itkeä isoja kyyneleitä,kun pelkkä ajatuskin sai hänen maailmansa järkkymään...jännityksestä,ja askeleella kohti tuntemattomaan.
Voi sitä riemua,kun käynti olikin aivan huippu:)))Matka kouluTAXIlla,pääsy leipomaan,kivat ihmiset (rehtori ja opettajat).....kaikki oli "täydellistä".
Ainekset katastoofiin oli olemassa,ja siksi onnistumisen riemu oli varmasti niin tyttärellä kun äidilläkin sanoinkuvaamaton.

Seitsemän vuotta olen jo kohdannut epäluuloisia katseita,kun kerron hankalasta elämästämme.Varmasti moni on miettinyt päänsä sisällä,että äidillä se ongelma taitaa olla ;) Kehitysvamma diagnoosin jälkeen,olen ollut helpottunut siitä tiedosta että tilanteemme ovat oikeesti todellisia,ja lapsemme tarvitsee aivan erityistä huomiota ja suhtautumista.

"Huonopuoli" asiassa on,että salaiset haaveeni muutosta tuntuu aina vain lipuvan kauemmaksi,koska en voi  ottaa riskiä siitä,että lapseni koluasiat menisivät huonompaan suuntaan.Vai tietääkö joku,että esim.Espoossa olis kehitysvammaisten lasten kouluasiat hyvin?Haluisin kuulla kovasti tästä asiasta.

Että tällästä meille tänään:))

3 kommenttia:

  1. Ihanaa muru <3 Asioilla on tapana järjestyä!

    VastaaPoista
  2. Teillä onkin ollut siellä suuri päivä!
    -Molemmilla- Vai pitäisikö sanoa kaikilla!

    Minä jaksan ajatella asioita niin, että
    "elämää ja hyviä asioita" on muuallakin
    kuin siinä tutussa ja turvallisessa
    ympäristössä. Muutokset kun voivat tuoda
    tulessaan myös posiviivista vaikutustakin.

    Uskon, että varmasti muultakin löytyy
    "huippu-osaamista ja huipputyyppejä"... ;)
    mutta niinkuin itse sanot nyt ei taida
    olla otollinen aika kovin suurille
    muutoksille...toisiaalta on ihanaa kun
    on omia salaisia haaveita olemassa ja
    koskaanhan ei tiedä mitkä niistä toteutuvat!

    Kaikkea kaunista päivääsi...

    VastaaPoista
  3. olen kans yleensä sitä mieltä,että elämää on muuallakin....sehän näkyy jo meidän muuttojen määrissä:))Nyt olen vaan tajunnut,että kehitysvammsen lasten tilanne on monessa paikassa huonommin kun meillä täällä.On surullista kuulla,kuinka erityslapsia integroidaa normi luokkiin....kuulostaa hienolta,mutta kaikki opettajat joiden kanssa olen jutellut,on kertoneet että rahaa ja lisä"käsiä" ei kuitenkaan tule samassa paketissa.

    Mutta,uskoe että tämikin aisa järkkääntyy kun on sen aika....nyt tietenkin olen ikikiitollinen,että lapsellamme on kaikki tuki ja huippu ihmisiä ympärillä:)))))) (ps.ja onneksi Helsinki on tossa nurkan takana,heh)

    VastaaPoista