Joulu on jo ovella

Joulu alkaa jo oikeesti olla jo ovella:) Tänään lapset halusivat laittaa kuusen ja koristella sen,ja mikäs siinä.Joulun pyhyen mentyä ohi,alkaa tämä joulufiilis hiipua  kasaan ja kuusikin menettaa suuriman hohtonsa eli kiva nauttia siitä tässä vaiheessa.
Oman kameran puute ja tekninen osaamiseni on niin heikkoa,että huomaan tämän blogin pitämisen tuovan hiukan "haasteita" meikäläiselle.Ajatuksia elämästä minulla ois sitäkin enemmän....mutta mikä on fiksua kirjottaa luettavaksi,se onkin sitten sitä eri asia.Olen sellanen ihminen tyypiltäni,että haluisin mennä aina pintaa syvemälle ja puhua Elämästä isolla E:llä:)) Elämä kun näyttää meille kaikki värinsä ja yksin kulkeminen on turhan raskasta.
Isojen surujen ja ilojen kohtaminen on opettanut minulle,kuinka arvokas on toinen ihminen ! Kuulostaa muuten aika kliseeltä,mutta näin se vaan on.
Kaikesta ystävyydestä huolimatta tulee sellasia aikoja,että joutuu olemaan itsensä kanssa ihan yksin....tuntuu että kukaan ei ymmärrä minua,en edes minä itse,heh.Ne on niitä hetkiä kun on vain minä ja Jumala.Sillon huokaillaan välillä ilman sanojakin,ja on käsivarret jotka minua kantavat.
Olipa olosi ja tilanteesi mikä hyvänsä tänä Jouluna,omistan sinulle tämän laulun sanat "Sä sydämeeni Joulun teet ja mieleen hiljaiseen,taas Jeesus lapsi syntyy uudelleen" <3