puristuksissa

Kesä tuli ja meni.Kummasti sitä on vaan (joutunut) sopeutumaan tähänkin tilanteeseen,että yksi on lentänyt pesästä.Elämä on ihmeellistä,sopeutumisen suhteen.Vaikkakin kaipaa kovasti aikuistunutta lasta,niin äidinsydän tietää että näin asioiden pitääkin mennä.
Nyt toinenkin lapsi puhuu kotoota muutosta.....huh.

Itse etsin kuumeisesti paikkaani ja tuntuu,että "vanne kiristää päätä".Kesällä laitoimme talon myyntiin,mutta olosuhteiden pakosta otimme sen jo poiskin myynnistä.Kuitenkin minulle jäi vahva tunne,että jotain uutta elämässä PITÄÄ tulle.Tuntuuko tunne tutulta??On kuin kulkisin sumussa,eikä sen takaa pilkistä aurinkoa jota kohden pitäis mennä......

Ympärilläni nään paljon asioita,mitkä tuntuu niin ahdistavilta ja joiden kanssa ei yksinkertaisesti pysty elämään.On ihmisiä,jotka on vallan ja itsekkyyden nimissä valmiit tekemään mitä vaan.Ja tämä vielä kätketään "hyvyyteen" ja "valheisiin".Näin saadaankin monen pää sekasin,ja hups.....ne jotka eivät hyväksykään tätä,ovat hujareita ja juoksevat ihmisten perässä.Vaatii aikamoista rohkeutta ja nöyryyttä seurata sydämensä ääntä silläkin uhalle,että sinut leimataa "pahaksi".

Joskus elämässä on tehtävä radikaaleja liikeitä,jotta voit olla uskollinen totuudella!!Enemmän tulee kuunella Jumalaa kuin ihmisiä...näin se vaan on.Ja eikö juuri sydämelle Jumala puhukin.Se omantunnon ääni,joka meissä jokaisessa on......