Suuri juhlakuukausimme on juuri lähtenyt käyntiin:viidet synttärit ja isänpäivä kuukauden sisällä.Aikoinaan,kun kaikki lapset oli pieniä,se koostui monista lastenjuhlista ja hälinästä.Nyt kun kaksi vanhinta on saavuttanut täysi-ikäisyyden,nämä synttärit ovat saaneet uusia ajatuksia ja tunteita äidissä.Ehkä päälimäisenä on haikeus.Mihin se aika oikeesti meni??Aijemmin sain pitää kaikki ohjakset omissa käsissäni,ja säädellä elämän rytmiä ja tapahtumia,ja nyt HUPS,minä olen siirtymässä "taka-alalle" isojen lasten elämässä.Huoli lapsista,siirtyy lasten kasvaessa polvelta sydämelle.Joka päivä ristin käteni,ja siunaan lapsiani.Sinne minne minun silmäni ei enää nää,Jumala näkee:))On turvallista jättää lapsensa sellaisiin käsiin.
Teillä on nyt "yhtä juhlaa"...
VastaaPoistaTotta puhut, haikeus on hyvä sana kuvaamaan kun lapset kasvavat pois äidin helmoista. Lapset kasvavat mutta äitinä olet aina ÄITI, jolla on huoli niistä omista "pienistä"...eikö vaan ole hurjaa miten ne vuodet ovat menneet!? Sitä toivoo ja rukoilee parasta.
-Milla-
HUHUU...
VastaaPoistaOdotan jo innolla uutta juttuasi!
-Milla-
Ihana juhlakausi! Pienet rakkaat lapsoset kasvavat ihan liian nopeasti. Mutta ei ole turvaallisempaa paikkaa kun Isän suojassa. Rukouksen voima on ihmeellinen, taivas tulee lähelle. Siunausta teidän perheelle <3
VastaaPoista