Kipuilua

Olin sählännyt lapsen toimintaterapia ajan kanssa...siellä me odoteltiin jonkun toisen lapsen kanssa saman oven takana,kunnes selvisi ,että me tulimme tunnin liian aikaisin.
Kun tunti oli mennyt,meni meidän tytär sisälle ja minä jäin odottelemaan käytävälle.
5-vuotis poika,joka tuli pois huoneesta,tuli tekemään vielä palapeliä siihen odotusaulan pöydän äärelle.
Seurasin vieressä,kuinka tarkkavaisesti ja verkkaasti palapelinteko edistyi.Ja sit myöten kun palat löysivät paikkansa minun olo paheni.Tuntui kun minua olisi kuristettu,ja se kuristustunne vain paheni.Aivan kuin happi olisi loppunut,kyyneleet meinasi väkisin päästä valloilleen.Olisin halunnut alkaa huutaa,ja paeta peiton alle piiloon.
Samalla väänsi ystävällistä hymyä naamalleni,ja kehuin kuinka taitava poika oli....
Pojan lähdetyä isänsä kanssa ulos,olisin halunnut heittää koko palapelin seinään.
Miksi minun lapseni ei selviydy palapelin teosta?!MIKSI MIKS!!!!
-"Herra,ota tämä kipu pois sydämestäni ja kanna sinä meitä"