10/25/2011

tilintekoa

Luin jokin päivä sitten artikkelin studio 55 sivuilta,mitä suomalaiset katuvat kun kuolema on oven takana.
Yllätyin,kun huomasin,että minä en katunut niistä kirjatuista asioista mitään.....en kadu muutenkaan mitään.

Olen aina kulkenut vahvasti omaa polkuani,ja tehnyt ehkä järkenvastaisiakin päätöksia kun sydän on sanonut toisin.Ehkä näistä suurimpia valintoja on ollut: salamarakastuminen ja avioituminen 9kk seurustelun jälkeen,6 lasta, 20v kotiäitinä..... Jokainen päätös on ollut arvelluttava,jos katsotaan tämän ajan henkeä.

Eihän avioliitto voi onnistua muutaman kuukauden tuntemisen perusteella?Taloudellisesti,henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin nimissä lapsi ei pitäisi tehdä kuin kaksi?Oma arvosus naisena,tuottavana työntekijänä,tasa-arvokysymysissä urakehityksessä kärsii kotiäitiyden myötä? ja kuinka joku voi olla riippuvainen miehestään niin taloudellisesti ja henkisestikin?Lapsista ei kasva sosiaalisi ja fiksuja,jos heitä ei hoidateta päiväkodissa?

Olen ikikiitollinen,että olen saanut elää juuri tälläistä elämää.Rakastua aina uudelleen ja uudelleen samaan mieheen.Haasteet,konfliktit,elämän kipupisteet,surut,kriisit,ovat lujemmin kiinnittäneet meitä toisiimme.

Kaksi kertaa elämässäni olen joutunut hiuskarvan päähän kuolemasta,toisella kerralla tajusin sen mahdollisuuden olevan edessäni.....eikä sillonkaan tullut mieleen,että jotain olisi pitänyt tehdän elämässä toisin.

Tää oli nyt tälläistä minunlaista pohdintaa,jota harrastan ......Elämä On

5 kommenttia:

  1. Pikakäynti täällä sillä olen menossa jumpalle...
    -aiai- mitä herkkua kirjoittelet!!! Palaan ihan
    varmasti!!! Kutkuttaa jo ajatuskin...

    VastaaPoista
  2. ha ha haaaaa Milla,jään odottamaan....

    VastaaPoista
  3. Sulla on elämänarvot kohdillaan ja rikas elämä perheen parissa...ainakin minä arvostan sitä suuresti!!! Itse en myöskään ole katunut tekemisiäni ja saman miehen kanssa elän onnellisena jo 17. vuotta eikä seurusteluaika ollut kuin kolmisen kk, kun jo ensimmäinen lapsi sai alkunsa :) Pienemmässä mittakaavassa eletään näin perheenä, mutta pyöriihän tuossa jaloissa päivittäin neljä muuta pellavapäätä lisäksi. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa...
    Rakkaita terkkuja täältä maalta! -SR-

    VastaaPoista
  4. Ihan ekaksi täytyy kertoa, että en ole
    lukenutmitä suomalaiset katuvat...
    mutta aika samanmoisilla fiiliksillä
    menen minäkin kuin sinä olet tuntunut
    menevän ja menet edelleenkin!
    Omanlaista polkuani, en ehkä sitä niin
    perinteistä kuin moni on tottunut
    kulkemaan ja näin ollen, ehkä odottaa,
    että meidän muidenkin tulisi niin
    kulkea kun kerran yleensä näin
    kuljetaan! Meillä on omat/perheen
    yhteiset valinnat vieneet meitä hyvin
    erikoisiikin tilanteisiin, josta olen
    ollut ylpeä! Vahvuus, ehkä näihin
    suuriin muutoksiin tulee juuri noista
    pysyvistä ihmissuhteista, turvasta,
    onnellisuudesta... joita sinullakin on
    takana aika pitkä aika!
    Nykyään tuntuu, ettei ehkä sitouduta
    parisuhteeseen/perheeseen vaan syystä
    tai toisesta ne päättyvät...haetaan
    jotain "uutta tunnetta" tms. koko ajan,
    ei olla tyytyväisiä itseen, toiseen?!
    Ja niinkuin kerrot juuri nuo kipupisteet
    yhdistävät ja lujittavat omalla hassulla
    tavallaan! Se mitä me elämässämme tehdään
    tai valitaan; oli se sitten äidin töihin
    lähtö, lapsilukumäärä tai vaikka valittu
    "lapsettomuus" koskettavat lue puhuttavat
    aina enemmän muita kuin itse niitä
    valinnan tehneitä, miksiköhän? -Tähän
    taidamme jokainen tietää vastauksen!-
    Omissa valinnoissani sitä on kuunnellut
    aina sydämen syvää ääntä ja ainakin
    itselle se on ollut paras vaihto-ehto
    vaikkakin ei helpoin!!! Ja yhden
    lisämausteen tuo elämään rehellisyys,
    se, että elät/yrität elää kaikin puolin
    rehellisesti niin itsellesi kuin muille
    ...saattaisi auttaa varmaankin niin,
    ettei tarvitsisi katua kovinkaan paljon
    asioita ennen kuolemaansa. Huhhuh. Kylläpä
    on vaikea tiivistää ajatuksiaan tähän
    pieneen boksiin...toivottavasti pääsee
    ajatuksen juoksuun mukaan! Tästä voisi
    kirjoittaa niin paljon!

    VastaaPoista
  5. ihanasti sait sanottua asiasi:) kiva oli lukea.Ja toi pointti REHELLISYYS oli hyvä juttu.Oli valinnat ja teot mitä vaan,niin ehkä juuri rehellisyys on se miten asia otetaan.On helppo kätkea todellisuus niin moniin selityksiiin,kaunisteluihin,höpötyksiin.Jos rehellisesti sanois asiansa,niin se ois siinä:)! Ehkä tämä synnyttää lisää kirjotuksisa jatkossa.....eli jatketaan pohdintoja.

    VastaaPoista