KESÄ

Kevät vaihtui kesään ,ja siinä sivussa tapahtui paljon hyvää ja muutakin,joka ei nyt niin mieltä ylennä.
Toukokuu meni juhliessa,oli 20v hääpäivä,40v synttärit,6v synttärit,valmistujaisjuhlat.....näin se elämä menee eteenpäin.Kumma,että lapset vanhenee ja avioliitto,mutta itse vain nuortuu;)

Sitten SE mikä muuttaa elämääni loppumatkan ajaksi.Tyttäremme oli tutkimusjaksolla sairaalassa,josta sitten dignoosiksi varmistui kehitysvamma.Se on jotain niin käsittämätöntä,ja tuntuu että onko tämä oikeesti elmää vai unta?mutta todettava on: Elämä On.Nyt se on sitten totta!!

Vaikka koittaisin väittää,että en ole odottanut lapsiltani mitään tai haaveillut mitään,niin se ei olekaan totta.Kyllä minä olen;että lähikoulussa minun lettipääni sitten juksentelee naapurin lasten kanssa.Ja siinä sivussa touhuaa omatoimisesti kaikkea mukavaaa.Sitten hän valmistuu haluamaansa ammattiin,löytää puolison,tuo minulle lapsenlapsia hoidettavaksi.......KAIKKI MENI HETKESSÄ RIKKI!"Haaveet kaatuu":(

Kaikki menee uusiksi.Ensimäinen kysymys on miksi?toinen on miksi?ja kolmaskin on miksi?
Sitten se aukee,siksi.Jo kohdussani lapseni elämä oli Jumalan tiedossa ja kämmenellä,koko hänen elämänsä on lahjaa.Kaikki turha on riisuttu,ja oleellinen on jäämässä jäljelle äidin sydämeen.Elämä.