Kahvikupillinen

Tästä se meikäläisen päivä lähtee aina käyntiin,nam.Ja tännän onkin tullut juotua useampi kupillinen,ollaan nimittäin juhlittu tyttären synttäreitä:)
Sain vieraaksi vanhan ystävän.On se vaan niin jännä juttu,että toisten ihmisten kanssa jutut jatkuu siitä mihin viimekeralla jäätiin (vaikka välissä ois kuukausia,jopa vuosia).Kyllä ihminen on rikas kun omistaa hyviä Ystäviä paljon.
Viisi vuotta elämästäni on mennyt aika lailla matalalenolla olosuhteiden takia,mutta nyt kyllä alkaa tuntua että tästä se elämä taas alkaa nousta.....

Ensinmäinen adventti

Tälläsissä tunnelmissa alkoi tämä aamu.Hoosiannan laulamistäni en nyt sää tänne kuulumaan,mutta senkin vedin kovalta ja korkeelta:)) Tarkotus oli herättää nuorisommekin,mutte heihin ei vetoa edes se.
Päivä menikin järjestellessä ensimäisiä suku-Pikkujouluja,toiset järkestän viikonpäästä sunnuntaina.
On kiva saada ihmisiä koolle,mutta kummasti minulle aina pukkaa stressiä ja kiukkua, kun hikihatussa koitan saada kotia pysymään kunnossa.....Mutta viereiden saavuttua alan päästä taas hyviin fiiliksiin:)

Elämä ON

Tässä iässä ja jo aijemminkin on ihmisen helppo alkaa jumiutumaan omille raiteilleen.Joskus se on oikeen positiivistä,mutta liian usein ihmiset turtuu ja kyllästyy.Ihanat värit,hehku,rakkaus,elämän suola katoaa.
Olen iloinnut monen ystävän puolesta rohkeudesta tehdä muutoksia elämässä:hypätä uuteen ja tuntemattomaan.Tietenkin se pelottaa,ja riskit on olemassa,MUTTA:mitään ei saa,jos ei yritä:))
Ja nyt en todellakaan tarkoita,että kun puolison naama ja avioliitto tympii,niin uutta etsimään.Avioliitto on taistelemisen arvoinen asia,ja sen eteen pitää tehdä töitä ja uhrauksi,se KANNATTA ja maksaa itsensä takaisin.
Toivon jokaiselle rohkeutta elää unelmaansa,eikä unelmoida koko elämäänsä.Olin ne asiat isoja tai pieniä.

jutustelua

Oletteko koskaan pohtineet,missä menee juoruilun ja kuulumisten kertomisen raja? Tai paremminkin,millasia asioita ja kenelle,on sopivaa puhua muista?
Kuvassa näkyy keittiö,mikä toimii usein ihania jutteluhetkien paikkana.
Olen itse tosi tarkka,mitä ja kenelle puhun muista ihmisistä.Kuitenkin joskus joudun tutkimaan ja pohtimaan,olikohan "juoruilun" raja ylitetty,ja jos huomaan niin käyneen:saan hirveitä tunnontuskia.(ja hyvä niin)
Itseäni loukkaa tosi paljon,jos huomaan jonkun ystävän menneen puhumaan minun henk.koht asioista muille...ja sillon huomaan,että jotain on mennyt rikki luottamuksesta.En tiedä,että olenko liiankin tarkka tässä asiassa,koska monesti tälläset asiat on myös välittämistä ja "jakamista".
Puhuminen omista asioista muille on minulle helppoa ja saan kohtaamistani ihmisitä valtavasti iloa ja voimaa:)
Tälläsiä asioita tällä kertaa.

Täällä taas:)Tänään on sit otettu seuraava asken kohti JOULUA.Olen nimittäin viritellyt jouluvaloja!!JES,mitä sitä turhaan itseään pidättelemään,jos kerran joulu ilot ja riemut on ovella.
Elämä on täynnä synkkiä,masentavia,surullisia asioita/uutisia....ELI jos joku saa iloa tälläsestä,niin anti palaa vaan:)))
(koitin kyllä haastaa ohikulkevaa naapuria myös laittamaan valot,että en ois ainut tällä kadulla,ha haa).

Meillä pärähti neljäs ajokortti viimeviikolla taloon.Aika jännää tää on joka kerta.Ja vielä jännempää,kun lähtevät tonne liukkaalla kelillä ajelemaan.Tänne kun tulla tupsahti talvi kertaheitolla torstaina.

Ihanaa tunnelmallista viikonloppua kaikille:)

Best Friend

Ystävyys,ihana Jumalan lahja ihmisille:)) Tässä kuvassa on magneetti jonka olen saanut vuosia sitten Rakkaalta Ystävältäni.Tämä on kuitenkin aihe mistä voisin puhua vaikka kuinka paljon vaan,ja jota mietin päivittäin.
Olen niin sosiaalinen ihminen,että luon helposti /vaivattomasta suhteita ihmisiin,tarvitsen muita ihmisiä melkein kuin hengittämiseen.
Matkan varella olen saanut paljon hyviä ystäviä,jotka täyttävät sanan "BEST FRIEND".Jotkut heistä ovat muuttojen tai elämäntilanteiden takia jääneet kauemmaksi,mutta sydämessäni heillä on aina paikka lähellä.
Sitten on niitä,jotka juuri tällä hetkellä vaikuttavat merkittävällä tavalla elämääni,joille voi kertoa iloni ja suruni,ja taas vuorostani kuunnelle heidän asioitaan:)
Jokainen kohtaaminen on tärkeä,ja siitä voi koitua elämänmittainen ilo.Facebook on kuin lahja,juuri minunlaiselleni ihmiselle....sen kautta olen saanut kymmeniä vanhoja ystäviä takaisin elämääni:))))Kiitän jokaisesta YSTÄVÄSTÄ.

Välipäivä juhlista

Suuri juhlakuukausimme on juuri lähtenyt käyntiin:viidet synttärit ja isänpäivä kuukauden sisällä.Aikoinaan,kun kaikki lapset oli pieniä,se koostui monista lastenjuhlista ja hälinästä.Nyt kun kaksi vanhinta on saavuttanut täysi-ikäisyyden,nämä synttärit ovat saaneet uusia ajatuksia ja tunteita äidissä.Ehkä päälimäisenä on haikeus.Mihin se aika oikeesti meni??Aijemmin sain pitää kaikki ohjakset omissa käsissäni,ja säädellä elämän rytmiä ja tapahtumia,ja nyt HUPS,minä olen siirtymässä "taka-alalle" isojen lasten elämässä.Huoli lapsista,siirtyy lasten kasvaessa polvelta sydämelle.Joka päivä ristin käteni,ja siunaan lapsiani.Sinne minne minun silmäni ei enää nää,Jumala näkee:))On turvallista jättää lapsensa sellaisiin käsiin.

Uusi viikko:)

Viikonloppu meni elämän perusasioiden merkeissä:lauantaina muisteltiin edesmenneitä,ja sunnuntaina juhlittiin syntymäpäiviä! Elämä ON.Mutta se mikä jäin päällimäisenä mieleen,Perhe,Ystävät....siinä on elämän ihanuus ja voima:))
Keittiö on todellakin kodin sydän.Olen oikeesti aika laiskakin,ja kuvassa oleva "hökötys" on oiva apu meidän arkeen.Sen minä nosta aina pöytään ruokailun ajaksi,niin jokainen saa itse otettua haarukan ja veitsen näppärästi.
Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille <3

eteinen

Kipuilua

Olin sählännyt lapsen toimintaterapia ajan kanssa...siellä me odoteltiin jonkun toisen lapsen kanssa saman oven takana,kunnes selvisi ,että me tulimme tunnin liian aikaisin.
Kun tunti oli mennyt,meni meidän tytär sisälle ja minä jäin odottelemaan käytävälle.
5-vuotis poika,joka tuli pois huoneesta,tuli tekemään vielä palapeliä siihen odotusaulan pöydän äärelle.
Seurasin vieressä,kuinka tarkkavaisesti ja verkkaasti palapelinteko edistyi.Ja sit myöten kun palat löysivät paikkansa minun olo paheni.Tuntui kun minua olisi kuristettu,ja se kuristustunne vain paheni.Aivan kuin happi olisi loppunut,kyyneleet meinasi väkisin päästä valloilleen.Olisin halunnut alkaa huutaa,ja paeta peiton alle piiloon.
Samalla väänsi ystävällistä hymyä naamalleni,ja kehuin kuinka taitava poika oli....
Pojan lähdetyä isänsä kanssa ulos,olisin halunnut heittää koko palapelin seinään.
Miksi minun lapseni ei selviydy palapelin teosta?!MIKSI MIKS!!!!
-"Herra,ota tämä kipu pois sydämestäni ja kanna sinä meitä"

Ajatuksia blogeista

Huh huh,mihin sitä on päänsä pistänyt;) Kävin taas pyörimässä eri ihmisten blogeissa ja nauttimassa niistä,MUTTA samalla tulikin pienoinen paniikki.Onko tälläinen pulliainen oikeesti ihan oikeella alalla,kun laittaa omia höpinöitään ja kuviaan tänne muiden "ammattilaisten" joukkoon.
Oiskohan tämä tälläinen supiSuomalainen ajattelutapa iskostunut niin syvään minuunkin "eihän minusta ole ",tai  "olen vain tälläinen maan matonen".
TOISAALTA:"maasta se pienikin ponnistaa" tai "mitään ei saa,jos ei anna".

ha ha haaa,lopputulos on tämän pohdinnan jälkeen,että minä olen minä ja jatkaan omalla valitsemallani tiellä.
Voi olla,että tästä tulee jotain aivan muuta mitä olin suunnitellut.....pysyköön mukana,ken haluaa tässä matkassa kanssani <3

SYDÄMMIÄ,niitä meillä roikkuu vähän joka puolelle,valkoisina:) Ehkä se on muodikastakin,mutta minulle niillä on symboolinen merkitys....kaikki lähtee sydämäestä:elämä,kohtaamiset,rakkaus,menetys,Ystävyys.Haluan elää tämän elämäni täydestä sydämestä ja sydämellä.Kaikki suurimat (ja pienetkin) ratkaisut teen sydämmellä.En oikeesti edes tiedä miten ne järjellä tehtäisiin:))
Nämä kuvassa olevat ovat tyttäreni tekemiä.

Ensimäinen versio viritelmästä "lyhdyn sisus".....

nämä sydämmet löysivät paikkansa lopulta tyttären verhotangosta ...

Tänään on sitten joulu "korkattu":))Ensimäiset piparit syöty ja glögiä hörpitty.Sormet syyhyy joulutavaroiden

kimpussa,ja auton nokka meinaa kääntyä aina kauppojen pihaan,missä tiedän olevan KIVOJA joulujuttuja myynnissä.Elämässä on niin harvoin kunnon juhlaa,että antaa kuulkaa naiset jouluriemun palaa!!!

illalla kaikki on taas uudessa valossa ja hämyssä....eiks tämä pädekin muuhunkin elämässä.Hämäryys herkistää aisteja!

"Matkailu avartaa" ,näin olen kuullut sanottavan.Onko se niin,en tiedä.Luulen,että elämä yleensäkin avartaa,jos sitä katselee sillä silmällä:) Rooma oli kuitenkin huikaisevan kaunis ja ihmeellinen kaupunki.Ja matkaseura teki siitä täydellisen!

Siinä ne riippuvat makuhuoneemme seinällä muistuttamassa ajan kulusta ja rakkaudesta.Lastemme asut,jotka sain pukea heille juhliessamme heidän syntymiä, ja pyytäessämme Taivaan Isän Siunausta heidän elämälleen.
Pojat oli puettu mummin Israelista tuomaan potkupukuun,ja tytöt kummitätini Ruotsistä lähettämään mekkoon.
Elämässä ei ole suurempaa lahjaa kuin lapset.Vaikkakin suurimat taakat ja murheet äidille tulevet myöskin lasten kautta......Jumala meitä äitejä auttakoon <3

Askeleita...

Elämä on täynnä polkuja,teitä,katuja.....jokaisella on oma tie kuljettavana.Joskus, kun luulemme tietävämme tiemme,niin yllättävä liikennejärjestely tai liikennemerkki ajaakin meidän täysin tuntemattomille teille.
Valoja ja iloja näkyy jokapaikassa pilkahtelemassa,kunhan anamme niille hetken ajastamme ja luomme katseemme niitä päin:ystävät,koti,vuodenajat,kynttilät,"autot",vaatteet,puiden värikkäät lehdet,iloinen naama kaupan kassalla,facebookin tykkäämis painike.......siis laidasta laitaa.
Muistakaa rakkaat kanssakulkijani-Elämä ON:))