paineita

Mul on pienoisia paineita tän blogin suhteen...ois niin kiva olla aktiivisempi.Pitäiskö tehdä parnnusta? Noh,ei se varmaan kovin dramaattista ole,vaikka tämä kotirouva ei niin pääsekään jakamaan valon nopeudella vaihtuvia mielialojaan ja ajatuksiaan,heh.

Mun elämä pyörii niin täysin lasten ympärillä.Välillä on tullut mieleeni,että pitäiskö napanuoraa alottaa ja hiukan löysäämään (hei,en todellakaan puhunut viel katkomisesta mitään)? Välillä on nimittäin aivain liian tuskallista koittaa saada lapsista ja heidän elämästään "kivuttomia",tarkoitan varmaan sellasia äidinmieleisiä, nyssyköitä,ha ha ha haaaaa.Minut tuntien ei perillisitänikään voi tulla sellaisia.....
Äitinä sit on helpompi kärsiä omia juttuja kun lastensa.Ja pitkältihän nämä minun "kärsimykset" on sellaista etukäteen murehtimista.
Meil on hienoja lapsia,joista jokainen on oma persoonansa....täältä löytyy,rumpali,kitaristi,taiteilija,kodin hengetär,....mutta ei yhtää lukutoukkaa,heh.(pitäiskö tehdä viel yksi...ha ha ha haaaa).
Ääntä meistä lähtee kuin Serranon perheestä:)

Siinä nyt tän hetken ajatuksiani ,kun tänne eksyin niitä jakamaan.

Ihanaa lauantai iltaa Sinulle <3

haaveita....

Mopomessut on käyty kiertämässä:) Meil on joitakin vuosia sitten ollut prätkä,mutta luovuttiin siitä kun lastenhoito tuotti sillon ongelmia,ja ajokilometrit jäis vähäisiksi sen takia.Itse en aja,mutta alotin harjottelun lasten mopolla,ha ha haaaa.Ja pieni haave ois,jos JOSKUS vielä ajaisin.....eihän sitä koskaan tiedä.
Hauska löytää tällä iällä itsestään sellasia juttuja,jotka on sydämen pohjalla pienenä kipinänä.
Miusta ei löydy "caravaanaria",ei luontoihmistä ....mut sit saankin kiksejä kun moottorit jyllää.
Mistä sinun sydän alkaa sykähdellä??Nelikymppisenä on kiva etsiä KIKSIEN aiheuttajia,se piristää;)

Keskiviikkoa

Kameran puute ja rehellisemmin edelleen se taidon puute,tuo näitä taukoja mulle tänne.Sit taas noita hektisiä tunteenpurkauksia pääsee helposti purkamaan naamakirjaan,kun taas tänne kirjoittaessani haluaisin olla hiukan "fiksumpi" tai syvällisempi:) Heh,mut täällä sitä taas kirjotellaan.

Mulle tuli pienoinen pysähdys elämään,kun sunnuntaina mun selkä meni.Voi voi,kyl on ollut kurjaa pitää pakollista paussia punttisalista,just kun pääsin vauhtiin.Mut liikuntakipinä palaa,olen nimittäin punnertanut kotonakin...ja se on jo aikamoinen ihme meikälieselle,ha ha haaa.
Tää taas osottaa sen,että elämä tuo ja viel asioita,joihin meillä ei olekaan päätäntävaltaa.Selkäkipuni on niin pientä monen suuren asian rinnalla,jota monet meistä joutuu kohtaamaan.On kuitenkin turvallista tietää,että minun elämäni ei leiju jossain kohtalon armoilla joka ajautuu minne vaan kenenkään halitsematta sitä.Minun elämäni on jo äidin kohdussa ollut tidossa Jumalalle.Kaikki mitä minulle tässä polkua kulkiessani tapahtuu,on Taivaallisen Isän tiedossa ja Hän on kanssani joka ikinen päivä:))
On turvallista alottaa ja lopettaa päivää rukoilemalla Hänen siunausta ja johdatusta askeleilleni:)

Toivotan teille kaikille turvallista oloa Taivaan Isän kämmenellä,ja halauksia

Ylös ja liikeelle

Siinä se on meidän vanha penkki,ikää en kyl osaa sanoa mutta mieheni vaari on tehnyt sen vuosikausia sitten.MUTTA nyt ei kuulkaa siinä enää istuskella illat pikät mutustelemassa suklaata:) on TAAS muutoksen aika (niinkuin monesti ennenkin,heh).
Ihmetystä kyllä tuottaa itsellenikin,että miten se herkuista kieltäytyminen voi olla niiiiiin vaikeeta.Ja miten se mieli voi muuttu äärilaidasta toiseen muutamassa minuutissa???Juuri hetkeä aijemmin olen voinut tehdä totisen päätöksen rajottaa herkkujen syömistä,ja seuraavassa käänteessä nään namia kaapissa ja ahmin niitä posket pullolla suun täyteen.Kyllä minulta puuttuu joku hillinnän solu kehotani.
Nyt kuitenkin takataskussa on kuntokeskuksen jäsenyys,eli panokset on koventuneet,ha haaaa.
Seuraava ihmetys on,että miten hekellinen mielihyvä voi voittaa pitempiaikasen mielihyvän??Eli ois kiva katsoa itseään sovituskopin peilistä ja ajatella,että ihan on ok....mut minäpä mietin että kylläpä tämä herkku maistuu hyvältä suussani minuutin...ja valitsen sen hetken huuman!!!
Nyt en todellakaan puhu laihuuden ihannoinista tai apsoluuttisesta herkuista kieltäytymistä,vaan aivan tavallisesta terveellisen elämäntavan puolesta.

Jään nyt oikeen itsekin jännityksellä seuraamaan,miten projektini etenee,kun tavote ois toukokuussa merkkipäivilläni olla tyytyväinen aikuisen naisen elämään ja kehoon;)

Saimme jouluna lahjaksi lapsilta valokuvakirjan.Ja voi että,miten mieluinen se minulle oli:))Ensin tuli itku ja sitten nauru,kun sain sen käsiin.Siihen oli koottu kuvia perheestämme,eikä mukaan olleet päässet vain poseeraus kuvat,vaan mukaan mahtui mitä sukuhupaisempia ilmeitä ja asuja....ha ha haaaa
Loppuun oli vielä kuvattu kotootamme asioita ja kohteita,jotka ovat minun makuuni.Ja taiteilija poikamme käsiala on taattua tavaraa.Kiitos Rakkaat mussukat!!!!!

Uusi Vuosi 2011

Tässä ne nyt on,heh.Olen koko joulun ajan ja uuden vuoden ajan nauttinut valkoisesta,jes.Käsin niin paljon edellisten sohvien väristä,että suojapeittokaan sohvien päälle ei himmentänyt iloani:)))

SOHVAT

tsaila laila...mä sain ne,mä sain ne!!!!voi olla että hymy hyytyy jo viikon sisällä,kun kaikki kuusi lasta ja mies valtaa ne eli ne Ikean valkoset sohvat.Näitä on odotettu jo kauan ja nyt se ne on vallanut meidän olohuneen,jeeeeeeeeeee:))) Laitan kuvan kunhan se on teknisesti onnistuu.
Otan kaikkia vihjeitä mielelläni vastaan,millä pidän sohvat myös jatkossa vakoisena,ha ha haaaaa
ihania valkoisia unia teille kaikilla <3