tilintekoa

Luin jokin päivä sitten artikkelin studio 55 sivuilta,mitä suomalaiset katuvat kun kuolema on oven takana.
Yllätyin,kun huomasin,että minä en katunut niistä kirjatuista asioista mitään.....en kadu muutenkaan mitään.

Olen aina kulkenut vahvasti omaa polkuani,ja tehnyt ehkä järkenvastaisiakin päätöksia kun sydän on sanonut toisin.Ehkä näistä suurimpia valintoja on ollut: salamarakastuminen ja avioituminen 9kk seurustelun jälkeen,6 lasta, 20v kotiäitinä..... Jokainen päätös on ollut arvelluttava,jos katsotaan tämän ajan henkeä.

Eihän avioliitto voi onnistua muutaman kuukauden tuntemisen perusteella?Taloudellisesti,henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin nimissä lapsi ei pitäisi tehdä kuin kaksi?Oma arvosus naisena,tuottavana työntekijänä,tasa-arvokysymysissä urakehityksessä kärsii kotiäitiyden myötä? ja kuinka joku voi olla riippuvainen miehestään niin taloudellisesti ja henkisestikin?Lapsista ei kasva sosiaalisi ja fiksuja,jos heitä ei hoidateta päiväkodissa?

Olen ikikiitollinen,että olen saanut elää juuri tälläistä elämää.Rakastua aina uudelleen ja uudelleen samaan mieheen.Haasteet,konfliktit,elämän kipupisteet,surut,kriisit,ovat lujemmin kiinnittäneet meitä toisiimme.

Kaksi kertaa elämässäni olen joutunut hiuskarvan päähän kuolemasta,toisella kerralla tajusin sen mahdollisuuden olevan edessäni.....eikä sillonkaan tullut mieleen,että jotain olisi pitänyt tehdän elämässä toisin.

Tää oli nyt tälläistä minunlaista pohdintaa,jota harrastan ......Elämä On

messuilua

Ihan tuli sit tänään lähdettyä muoti+kauneus messuille.Ja olihan siel hiuksia ja terveyttäkin tarjolla.
Tarjonta oli kyl niin runsasta,että meinas ihan sotkeutua omiin jalkoihin,kun ei tienny minne päin mennä.

Se mikä selvis,niin rahaa sais upottaa kauneuteen niin paljon kun vaan sitä on:) Ja tarvettakin alkaa ilmaantua iän myötä,heh.Ois saanu hampaat valkoseksi ja korun niihin kimmeltämään.Kynnet/kädet edustuskuntoon.Ripset räpsymään.Hiukset kiharalle,ja tuuheutta tuplaten.Ja vaikka mitä...... kieltämättä kiva ajatus.Ja jotain kivaa naisellista piristystä sitä kaipaiskin itselleen.

Missä sitten tulee se raja vastaa?no,jokainen laitaa rajansa mihin haluaa ja sen ei niin tarvis toisille kuuluakkaan.Itselle raja on se,että ulkoinen ei koskaan saa mennä sisäisen edelle.....ehkä se ei olekaan kiinni siitä ulkoisesta,vaan sisäisen maailman tilasta.Ja jos oma sisin on balansissa,niin toisten ihamisten kauneuden arvostelu ei tule mieleenkään.Oisko niin?

Aamlla pääsen kokeilemaan uutta hiustyven kohottajaa,ja kenkiä......eli siitä on kiva alottaa uusi viikko:)))

Illan päätteeksi

Sain illalla kuulla parikin ikävää uutista.Tuntuu,että niitä on viimeaikoina tullut muutenkin aika tiuhaan tahtiin.Monella ystävällä ja tutulla on isoja murheita.Se miksi halusin tulla kirjottamaan tänne tälläistä puoliltaöin,on tämä:meillä on rukouksia kuuleva Jumala! Olen hommanut itselleni pienen vihkosen,mihin kirjaan ylös sydämelleni tulleita ihmisten rukouaiheita ja olen luvannut itselleni ja Jumalalle,että säännöllisesti rukoilen näiden asioiden puolesta.(Muistini on niin toivottoman huono,että siksi tarvitsen avuksi paperia ja kynää.) Raamattu puhuu paljon rukoilemisesta ja siitä,kuinka se on meidän tapa vaikuttaa asioihin.Haastan teidät kaikki rukoilemaan:))Kauniitä unia Sinulle <3

salasana kateissa:)

Nyt on kyllä vanhuus iskenyt,vaikka ikinuori olenkin.En ole päässyt blogiini edes itse,kun salasana hävisi päästäni.Ja jos syvennän vielä unohdustani,niin en edes muistanut koko tämän paikan nimeä....siis voiko kukaan unohtaa enää paremmin,EI VOI.No,nyt pääsin jotenkin tyttäreni blogin kautta tänne ja jne,

Olen täällä haikeissa tunnelmissa,kun Rakas lapsuuden ystäväni lähti meiltä perheinee  kohti kotiaan.(Joka on muuten törkeen kaukana.)
Hauskaa,kun on ihmisiä,jotka vaan kuuluu "kalustukseen".Siis vaikka mitä tapahtuis,niin heidän paikkaa ei voi horjuttaa mikään eikä kukaan.On niin paljon yhteistä historiaa ja tietoa toisesta,että ei sellasta aarrearkkua kannatakkaan hukata.

KESÄ

Kevät vaihtui kesään ,ja siinä sivussa tapahtui paljon hyvää ja muutakin,joka ei nyt niin mieltä ylennä.
Toukokuu meni juhliessa,oli 20v hääpäivä,40v synttärit,6v synttärit,valmistujaisjuhlat.....näin se elämä menee eteenpäin.Kumma,että lapset vanhenee ja avioliitto,mutta itse vain nuortuu;)

Sitten SE mikä muuttaa elämääni loppumatkan ajaksi.Tyttäremme oli tutkimusjaksolla sairaalassa,josta sitten dignoosiksi varmistui kehitysvamma.Se on jotain niin käsittämätöntä,ja tuntuu että onko tämä oikeesti elmää vai unta?mutta todettava on: Elämä On.Nyt se on sitten totta!!

Vaikka koittaisin väittää,että en ole odottanut lapsiltani mitään tai haaveillut mitään,niin se ei olekaan totta.Kyllä minä olen;että lähikoulussa minun lettipääni sitten juksentelee naapurin lasten kanssa.Ja siinä sivussa touhuaa omatoimisesti kaikkea mukavaaa.Sitten hän valmistuu haluamaansa ammattiin,löytää puolison,tuo minulle lapsenlapsia hoidettavaksi.......KAIKKI MENI HETKESSÄ RIKKI!"Haaveet kaatuu":(

Kaikki menee uusiksi.Ensimäinen kysymys on miksi?toinen on miksi?ja kolmaskin on miksi?
Sitten se aukee,siksi.Jo kohdussani lapseni elämä oli Jumalan tiedossa ja kämmenellä,koko hänen elämänsä on lahjaa.Kaikki turha on riisuttu,ja oleellinen on jäämässä jäljelle äidin sydämeen.Elämä.

KEVÄT

Ihanaa,nyt on päästy heräämään talviunilta meidänkin perhe:) Naapurit varmaan ihmettelee,kun olemme viettäneet aikaa ulkona muutamana päivänä,enemmän kuin koko talvena yhteensä,heh.
Meri on hyvin kuvaava elementti joka asiaan:se jäätyy,sulaa,myrskyää,tyyntyy.....

Mitä vanhemaksi tulen,sitä enemmän vaan mietin tätä pohjolan kansan elämää,ja pitkää talvea ja sen merkitystä.Jokainen siirtyy neljänseinän sisälle omiin koloihin,ehkä masentumaankin sinne.Sit tulee kevät,ja naapurit näkee toisiaan piiiiiitkän hiljaiselon jälkeen,ja hymy on herkässä.Voi sitä ihanuutta,mitä aurinko ja lämpo saa aikaan:)Rakastan sitä tunnette.
Ihanaa kevättä Sinulle <3