syksymatalapaine....

Aikaa on taas hurahtanut täs kirjotusten välissä.Luulin,että pyhäinmistenpäivä kirvoittaa minut ajatuksenjuoksuun,mutta siinä kävikin niin,että koko kyseinen viikonloppu meni fyysiseti "äksönin" merkeissä.Hautausmaallekin kerkesin nuorimman kanssa (kun hän niin halusi sinne mennä) vasta maanantai viemään kynttilän.Mutta yllätys olikin suuri,kun luulin että hautuumaa on ihan pimeenä,mutta sielläpä tuikki vielä paljon kynttilöitä.

Olen huomannut,että tämä syksyn pimeys rupee kyllä nakertamaan omaa mielialaa,vaikka taistelen sitä vastaa.Kynttilät ja joulunodotus tuo kyllä kivaa vipinää,mutta silti sellanen alakulous meinaa saada vallan.Sitten yhtenä päivän alkoi aurinko paistamaan,ja huijasin itseäni miettimään (luulemaan) että ois kevät...ja hups,olo kummasti piristy.Sillon tajusin,että kyllä auringolla on käsittämätön voima!!!Sitä kevättä nyt sit odotellen.

Minulle konkreettinen lääke syysmatalaan on Ystävät! Ehkä pitäis joka viikolle sopia kiva tapaaminen jonkun tai joidenkin ystävien kanssa.Tapaamisia onkin nyt tupsahdellut mukavina piristyksinä.

Lieneekö iällä osuutta asiaan,kun uudelleen on aloitettu  tapaamisia ja yhteydenpitoja lapsuudenYstävien,ja vanhojen kolukavereiden kanssa.On ihana huomata,että aikaa on mennyt ja paljon on jokaisen elämässä tapahtunut,mutta ne lapsuudessa ja nuoruudessa solmitut ystävyyden kantaa edelleen:)Ja on ihana vanheta yhdessä.

Rohkaisen syksyn piristykseksi:ota yhteyttä johonkin vanhaan Ystävään,joka on ehkä elämäntilanteiden takia jäänyt taka-alalle.....NYT,on oikea aika:)))